perjantai 17. heinäkuuta 2015

Nenä alhaalla kaahausta ilman satulaa

Moi!

Keskiviikko. Tuo täydellinen päivä. Vailla huolia pyöräilen tallille ja katson listaa.
Melinda - Poju. Sinne meni se täydellisyys...

Onhan Poju ihan kiva suokkipoika; reipas ja.. innokas. Ja ystävällinen! Ei se pure, potki, säiky (jos maneesia ei oteta huomioon...), riehu yms. Mutta kun se vetää suusta. Aina sen kanssa saa katsoa kumpi on vahvempi ja määrää vauhdin (yleensä Poju on vahvempi).
Sitten kun siitä valitin WhatsApp:issa niin kaverit heti alkoi hm... "vaatimaan" menemään ilman satulaa, mun hirveiden valitusten ja vastaväitteiden jälkeen uteliaisuus voitti; "Onhan sitä pakko kokeilla!".



Suitset vaan (+ bootsit ja suojat) päälle ja "Let's Go!". Alussa tuntui että käynnistäkin tipun alas (vaikka se Pojun selkä olikin hyyyyvin tasainen ja mukava), mutta ymmärtäähän sen. Yksi suurimmista virheistäni ratsastuksessa on jalustinten tuki. JALUSTIMET. Otan niistä aivan järkyttävän paljon tukea ratsastuksessa... Siis tietysti onhan se okei ja näin, mutta huomaa miten paljon niistä ottaa tukea silloin, kun menee ilman jalustimia tai satulaa. Jalustimet pois niin sinne meni tasapaino!



Käynnissä aloitettiin sitten päivän tehtävä, keskihalkaisija, jonka aikana yritetiin saada tasajalkapysäytyksiä (onnistuttiinkohan kertaakaan, kun keskityin lähinnä tasapainoon, eikä viitsi kokonaan kurottautua alas katsomaan "Onko ne jalat nyt samassa kohdassa?".



 Keskihalkaisijalta sitten oikealle tai vasemmalle ja päätyihin suuuuret ympyrät (jotka eivät saaneet venyä soikioiksi) taivuttaen. Käynnissä se onnistui ihan hyvin. saatiin jonkunlaisia taivutuksen näköisiäkin aikaiseksi. Ei nyt ihan mikään huippusuoritus, mutta.. Yritettiin silti?





Seuraavaksi tultiin ympyrät ravissa (muuten edelleen käynnissä). Suunnilleen kaksi ekaa ympyrää oli sellaista tasapainon hakua.. Poju ravasi lähinnä itsekseen jonkinlaisen silmukan ilman taivuksen hiventäkään ja ratsastaja keikkuu kyydissä vain koska ottaa harjasta tukea.. hmm.. alkeistasollako sitä ollaan?
Kolmannesta ympyrästä eteenpäin sujui jo paremmin -tasapainon kanssa. Kuitenkin Poju malttoi odottaa että annan pohkeet ja siirtyy sitten raviin ja yritän venyttää ympyrää.. Kuitenkin taivutuskohdassa Pojun vauhti hidastuu ja kun pohje ei auta niin raippa käyttöön! Raippa kuitenkin vain hermostuttaa Pojua joka ravaa sitten vauhdilla loppuympyrän. Miten tässä nyt näin kävi? Saatiin ehkä joitakin taivutuksentapaisia aikaiseksi ravissa mutta liian nopeasti siirryttiin laukkaan (Juuri kun olisin voinut onnistua ravissa!).






Laukassa Poju ei kyllä todellakaan taipunut. Laukkasi vain oikein vauhdilla ja ei kuuntele ohjaa, ja jalkaa ratsastaja ei tietenkään ymmärrä käyttää... Ja muutenkin unohdin ohjastuen, jota Poju tarvitsee erityisesti laukassa, niin turpahan siinä laahaa maata ja vauhti kiiiihtyy. Hmh.. Minnekkäs ne ratsastustaidot katosi?




Ensin laukka oli hyvä

Sitten ohjastuntuma katosi (huomatkaa roikkuva sisäohja...)



Sitten sitä baanailtiin oikein vauhdilla!


Loppukäynnit mentiin maastoon, olisin kyllä mieluummin halunnut ravata. Laukasta oltaisiin nimittäin saatu hieman vauhtia raviin ja taivutukset olisi voinut onnistua paremmin. No, "what can you do?". Loppumaastot suju ihan hyvin, ja vaikkei tunti ollutkaan kovin.. onnistunut. niin silti oon ilonen, koska mä pärjäsin ilman satulaa, jeah! Ihan hyvä fiilis jäi tunnistakin, eihän se Poju nyt niiiin kauhea ole :D










Kuvista kiitos Amanda & Eevi :)



Perjantaina mulla on taas ratsastus (PM- tunnille, huij!) ja tiistaina myös, koska keskiviikkona yhdeltätoista lähtee juna Tikkurilaan päin, mistä sitten Järvenpäähän (Järvenpäässä kun ei ole rautatieasemaa...) parhaan kaverin luo :) Perjantaina sitten lähdetään Kroatiaan ja ollaan siellä viikko. Eli.. hmm.. seuraava postaus tulee huomenna (jos ehdin) PM- tunnista (ja ehkä MyDay- kuvapostaus). Tiistaina sitten toinen postaus tiistain tunnista, mutta sitten en ole varma voinko kirjoittaa postauksia ennen kuin vasta loman jälkeen, no toivotaan parasta :)

- Melinda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti