keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Joulukalenterin luukku #23 Uudistuksia, uudistuksia

Tänään siis joulukalenterin luukussa ei ole vuorossa postausta, sen sijaan blogin ulkoasu on muuttunut! Uusi banneri ja blogin ulkoasu + Sahalan tallin esittely, käykäähän ihastelemassa ;)

PS. Kertokaahan samalla mitä haluaisitte joulukalenterin viimeiseen luukkuun


- Melinda

tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulukalenterin luukku #22 Eetulla säätelyä

Moi!

Nämä viimeiset luukut ovat, no, "hieman" myöhässä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Tänään kuitenkin vuorossa viime keskiviikon ratsastus. Tällä kertaa ratsuksi pääsi hyyyyvin pitkästä aikaa Eetu!

Juu kyllä musta on näin hauskaa mennä Eetulla ;D (kaikki kuvat ja videot (C) Pinja Hartikainen



Ennen tuntia mietin pitkään millainen poni se Eetu olikaan. Reipas? Laiska? Herkkä? Viimeksi menin Eetulla vuosi sitten syksyllä. Sitä aiemmin olen mennyt Eetulla vain muutaman kerran, joten paljon kokemuksia tästä poniherrasta ei todellakaan ole!



Aloitettiin työskentely ns. tiimalasi-kuviolla. Jokaisesta kulmasta siis tehtiin lävistäjä maneesin halki toiseen kulmaan. Näin pysyttiin kokoajan samalla reitillä, joka muodostaa tiimalasin. Tätä tehtävää tultiin ravissa. H:sta B:hen lävistäjällä tehtiin kaksi käyntiin siirtymistä, E:stä M:ään lisättiin ravia. L ja C kirjaimiin sai tehdä tarvittaessa voltit.



Alkuun työskentely Eetun kanssa oli totuttelua tähän poniin. Eetu oli suhtkoht reipas ravilisäyksissä, mutta käyntisiirtymiset olivat aika tahmeita. Kulmat oikaistiin kaukaa. Pikkuhiljaa siitä sitten opettelemaan tällä ponilla ratsastusta ja kyllä ne jotkut asiat alkoivat sujua. Ravilisäykset sujuivat kokoajan hyvin. Kuitenkin käyntiinsiirtymiset olivat edelleen aikamoista tahtojen taistelua "No en hiljennä!" "En varmasti pysähdy odottamaan että kaverit menee ohi!"


Tältä meidän käyntiinsiirtymiset suunnilleen näytti. Pitäisi odottaa että ravilisäystä tekevä Mokke ravaa ohi ja sen jälkeen vasta jatketaan omaa lävistäjää. Eetu kuitenkin jatkaa eteenpäin menoa ja minä siellä vain vain jarruttan selässä, mutten istu tiiviisti satulaan.


Toinen ongelma oli sitten kulmat. C-päädyssä oli hurrrjan pelottavaa ja kulmissahan majailee tallin kummitus! Hui! Sisäpohkeelle Eetu oli täysin tunnoton eikä raippakaan aiheuttanut kuin hännän heilautuksen.


 

Voltteja tehtiin muutama ja ne olivat kaikki aika kamalia. Volttien ensimmäinen puolikas meni hyvin, mutta puolessa välissä Eetu kaarti lähes suoraan uraa kohti tehden eräänlaisen silmukan. Sisäpohje, ulko-ohja, ei se poni vaan kuuntele!




 Ainoaksi onnistuneeksi asiaksi jäivät siis näin ollen ravilisäykset lävistäjillä. Ne sujuivat koko tehtävän ajan (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) hienosti. Parempi onnistua yhdessä asiassa, kuin ei missään :)




Jatkettiin uraa pitkin oikeassa kierroksessa. Jokaiseen kulmaan tehtiin pysäytykset ja jokaisen sivun keskellä tehtiin käyntiinsiirtyminen, muuten siis ravissa. Tehtävä oli aika kamala, eikä mikään pysäytys ollut täydellinen, eikä edes hyvä! Eetu oli todella kova suusta, jokainen pysäytys ja käyntiinsiirtyminen oli yhtä tuskaa. Kiitos Pinjalle, kun et ottanut tästä tehtävästä yhtään kuvaa! Vaikka olisit ottanut, en olisi varmaan julkaissut niitä, sillä meidän meno oli aikamoista säätelyä.

                                     

 Tämä tehtävä kesti onneksi vain hetken (huokaisin helpotuksesta, kun se loppui ;). Siirryttiin siis laukkaamaan keskiympyrää. Laukassa tärkein asia oli saada hevonen laukkaamaan koko matkan L:stä C:hen ja ympyrällä asetuksen piti näkyä selvästi. Ensimmäinen laukannosto Eetulla sujui hyvin, en edes vaivautunut tarkistamaan kumman laukan Eetu nosti. Eetusta muistin, että sillä on pompottava laukka joten en edes ajatellut väärää laukkaa, kunnes ympyrällä huomasin sen ja Maijukin asiasta huomautti. Laukan korjaus oikeaksi sujui kuitenkin nopeasti ja helposti.

                                    


Laukka sujui aika hyvin. Asetusta sai aika pitkään vaatia sisäpohkeella, mutta kun sen kerran sai sujumaan niin se sujui kyllä koko tehtävän ajan. Omassa istunnassa ja ohjien pituudessa on vielä kehitettävää, ehkä jätetään ne ensi kertaan?

                                   



Vaihdettiin seuraavaksi suuntaa ja jatkettiin samaa tehtävää. Tähän suuntaan Eetu ei aluksi kuunnellut sisäpohjetta lainkaan (kts. video) ja jouduttiin tekemään usemapi ympyrä peräkkäin. 



Asetusta ja ympyrän isoa reittiä sai kunnolla vaatia Eetulta, ennen kuin alkoi laukka sujumaan. 
Kuitenkin kun teki oikein, Eetu palkitsi ja laukka asetuksineen sujuivat tosi hyvin koko loppu tunnin. Siihen oli hyvä lopettaa tämä tunti :)



Loppujen lopuksi Eetu oli siis ihan mukava ratsu näin pitkästä aikaa, vaikken minä sillä hyvin osannut mennäkään. Laukkatehtävät kuitenkin sujuivat ja ehkä minäkin joskus opin Eetulla ratsastamaan.

- Melinda

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenterin luukku #21 Rasmuksen My Day


Hirnauskis!

Tänään täällä ei bloggakkaan se tylsä ja tavallinen Melinda, vaan tantantantaa... mä, Rasmus!
Oukei, mä siis kerron mun supermahtavasta ja hyperkiinnostavasta päivästä. Tää kirjotus tai mikälie pistous olikaan kertoo siis sunnuntaista, alotetaas!

7.30: Eli siinä puol kasin aikaa mut herätettii.. tai oikeestaan mä heräsin koska no tietty. Aamukaura- ja heinä. Kuka tyhmä nyt nukkus ruoka-aikaan? Kaurat mä hotkasin hetkessä ja heinää jäystin vielä puolen tunnin päästäkin.


Ulos pitäs päästä sanon minä!

9.30: Oon siis ollu nyt kaks tuntii hereillä ja tääl karsinassa vaa kököttäny iha sillee "no life". Mut nyt on päivän paras aika (ruoka-aikojen lisäks tietty), ulkoilemaan tarhaan! Mä oon tietty meiän laumasta eka joka päästetään ulos, koska mä oon paras. Ei, se ei johdu siitä että mun karsina on lähimpänä ovea. Vaan koska mä oon best. Tietty. Ryntään heti oven avauduttua ulos ja jään pihalle haahuilemaan. Kohta perässä tulee Retu, Bobo, Pilleri ja Cromi. Laumana suunnataan vihellyksen suuntaan tarhaan. Mä oon tietty nopein.

9.40: Nyt ollaan rauhotuttu ja chillaillaan täällä tarhassa. Mä hengaan Bobon kaa koska Bobo on mun bff. Pilleri ja Cromi himmailee tarhan toisessa päässä ja Retu on yksin. Koska se on Retu ja se vaa tungettii meiän laumaa mut en mä siitä oikeen tykkää. Bobon kaa on kiva olla koska se on kiva tyyppi. Se tietää että mä oon the boss joten mun lähelle ei tulla jos en haluu. Täytyi puraista Boboa kerran hännästä kun se ei tajuu et haluun seisoo just siinä missä se seisoo. Bobo vähä luimii mut kyl se väistyy. Sellasia tosi ystävät on.


Tosi ystävä <3



Bobo on välil vähä omalaatunen jäbä ja käy hermoille mut on se silti täyttä kultaa 

9.50: Tänne saapuu joku kaksjalkatyyppi kuvaamaan meitä. Eka se ei kiinnosta mua, mut sit ku nään Retun ja Bobon sen luona nii täytyyhän mennä tarkistaa tilanne. Se tyyppi ottaa sit musta kuvia ja sit yritän kokoajan päästä lähemmäs koska sil vois olla jotain syötävää. Bobo tunkee turpansa vähän liian lähelle mun tilaa joten tietty mä uhkailen sitä ja purasen kaulaan. Bobo häipyy paikalta ja mä saan sit yksin olla tunkemassa turpaani kameraan. Koska mä haluun selfien. Täs ny pari aika onnistunutta:






10.20: Kaivelen maasta ruohoo syötäväks. Samalla mietin uusia juonia kaksjalkojen kiusaks.





11.40: Tarhaa kohti kävelee kaksjalka. Tallin työntekijä. Raipan kanssa. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa. Aika mennä sisälle. Retu, Bobo, Pilleri ja Cromi kiltteinä poikina laukkaa heti sisälle kun huomaa portin olevan auki. Mutta kun mä en haluu sisälle! Kökötän jääräpäisenä kauimmaisessa nurkassa. Kuulen kyl vihellyksen ja nimen huudot. Ihan sama. En mee sisälle vielä. Kohta se kaksjalka on jo ihan lähellä ja alkaa kuulostaa jo aika vihaiselta. Sen raippa näyttää aika kivuliaalta. Ehkä sittenkin vois mennä. Nostan vihdoin pään vanhasta ruohutupsusta ja lähen laukkaan. Kavereita en enää nää, ne on jo sisällä syömässä kauraa. KAURAA!! Laukkaan vaa yhä kovempaa, hiljennän just ennen tallinovea ja liukastelen hieman rymistellessä talliin.


No enkä mee sisälle viel!

Eiku hetkonen.. Ehkä sittenki meen!


12.00: Makoilen karsinassa lepäämässä. Täytyy oottaa et onks mul joku tunti tai jotai. Välillä herään ja luimin jotain Eetun ja Danin kaa. Tyhmät pikkuponit eiks ne tajuu et bossille ei ryppyillä!

15.30: Mua harjaamaan saapuu joku kaksjalka. Kohta se laittaa mulle ihme lärpäkkeet jalkoihin.. Se tarkottaa et meen tunnille.. Aika herätä!

15.45: Se alkaa varustaa mua nytte. Ihme painava mötikkä selkään ja kylmä metallikökkäre suuhun. Vatsan ympärille kiristävä remmi. Miksei vois ratsastaa ilman varusteita?



16.00: Ope huutaa jotain. Emmätiiä mitä se huutaa ku kaksjalkojen kieli on mulle tuntematon. Sen äänensävystä mä kyl kuideski hoksaan et ollaan menossa sinne laatikkoon sisälle ja että toi kaksjalka tulee mun selkään matkustaa.


Tän blogin omistaja ei ollu kuvaamassa sitä tuntia jolla menin, joten se päätti laittaa vaa jonku kuvan tänne musta tunnilla.. Oon kyl varmana ollu 10000 kertaa edustavampiki tunnilla!


16.45: Päivän työ ois nytte done. Sunnuntait on sillee aika iisejä et mul on vaa yks tunti työtä. Vaik mä kyl tykkään tunneista. On kivaa juosta. Kovaa. Mitä kovempaa sen parempi! Mun mummo ois must ylpee, se oli arabi ja varmana ois sikaylpee musta jos näkis mut nyt tallin nopeimpana!

18.00: Vika tunti on nyt ohi ja nään hikisen Bobon kävelevän sisälle muiden tyyppien kaa. Mä höristän korvia jotta kuulen varmasti kun iltaheinät jaetaan.

18.01: Iltaheinien jakaminen on nyt kestäny ihan liian pitkää! Alan potkii mun seinää. RUOKA TÄNNE JA HETI!!

18.02: Mulle on huudettu jo moneen kertaan että ei saa potkia seinää. No sori vaa ku on nälkä! Vihdoin heinäkasa heitetään mun eteen rouskutettavaks. Kun oon sen syöny nii alan nukkumaa joten täs oli tää mun day. Rasmus day. Best day.






Täs oli siis mun My Day! Eikö ollukki tosi kiinnostava ja paaaaaaaljon parempi ku Memsulla? Eikös? Eikös? Enkö ookki paras? Ja söpöin? Ja päällikkö?


 


- Rasmus

Joulukalenterin luukku #20 Kuvailuja kameleiden kanssa

Moi!

Sunnuntaina kävin kuvailemassa tallin kameleita (vai hevosiako ne olivat?) aamulla. Kuvista muutama on onnistunut Jarvista, Hollista, Grevista ja Danista. Ransustakin ja Mokestakin on muutama hyvä kuva. Mokke ja Ransu kuitenkin kameloivat laitumella koko ajan. Ei ehkä vuoden luontokuvaa tullut otettua, mutta nauraa saa!

1.


2.


3.


4.


5.


6.



7.


8.


9.



10.


11.


12.



Sinne menivät ne onnistuneet kuvat. Sitten alkoi Ransun ja Moken muulikameli-show!



12.


13.



14.


15.


16. Onko mun silmissä vikaa, vai hymyileekö Mokke tässä kuvassa?


17. Hei Ransu yritä näyttää söpölle nii meistä tulis söpö yhteiskuva!


18. Ai tällee?
No ei vielä! En mä ollu valmiina viel!


19. Joo ei tää yhteiskuva onnistu. Ollaan kameleita!


20. MÄ EN OO KAMELI! Oon leijona ja sä kameli oot mun ruokaa!


 
21. Hei ihan ku mä oisin nähny joulupukin lentämässä tuolla!



22. Ny hei katse kameraan ja pepsodent-hymy!

Mitkäs kuvat oli teidän mielestä onnistuneimmat? Mitkä hauskimmat?

- Melinda