lauantai 30. tammikuuta 2016

Hankitreeniä

Moi!

Keskiviikkona tallilta tuli viesti että tunti on siirtynyt klo 18. Viideltä sitten bussiin, päällä kaikki mahdolliset pitkähihaiset, hupparit ja villasukat (pakkasta lähes 30 astetta)! Tunnilla ei ollut mitään erityistä tehtävää, piti vain antaa liikuntaa hevosille jotka ovat olleet kylmyyden takia lomalla viimeiset kaksi päivää. Tunnilla meitä oli lähemmäs kymmenen, mutta oltiin suurella kentällä joten tilaa riitti! Jokainen liikutti kaksi hevosta (puoli tuntia per hevonen). Minulle Jenni laittoi Artun ja Pojun, hieman erikoiset hevosvalinnat siis. Artulla olen mennyt tunnilla vain kerran, viimeksi ratsastin sillä kesällä estekisat (Ferryn ollessa sairaslomalla). Pojulla olen mennyt useammin, mutta koskaan sen kanssa ei hommat oikein suju. Yritin vaihtaakin Pojua Piatiin, mutta Jenni ei siihen suostunut.


Kaikki kuvat (C) Eevi

Aluksi menin Artulla, kuten listaan oli kirjoitettu. Kaarrossa Arttu seisoi mukavasti paikallaan kun säädin jalustimet (olen ehkä liiankin tottunut siihen että Rasmus ryntäilee ympäriinsä jalustimia säätäessä). Käveltiin hetki hangessa ja Arttu ei siitä oikein pitänyt. Yritti kokoajan punkea valmiiksi käveltyille urille, vaikka tarkoitus nimenomaan oli kävellä siellä missä on hanget (urilla oli liukasta).


"En mä tonne hankeen halua!"


"En edes ravissa!"


Jatkettiin ravissa ja tehtiin käyntisiirtymisiä aina kun haluttiin. Ravissa Arttu oli aika mukavasti kuulolla, hieman vain puri kuolaimeen, mikä tuntui oudolta. Ei se näin tehnyt puoli vuotta sitten! Ravi-käynti siirtymiset sujuivat kuitenkin hyvin ja ympyröillä Arttu tykkäsi ravata hangessa. Ihan kivalta ratsulta Arttu siis vaikutti :)






Vaihdettiin välillä suuntaa ja ravailtiin taas. Kohta otettiin laukka mukaan treeneihin. Päätin ottaa laukkaa lähinnä pääty-ympyröillä, sillä Arttu innostui laukasta aika paljon. Pitkillä sivuilla muutenkin oli vaikeuksia saada Arttu kävelemään hangessa uran sijaan. Laukka sujui Artulla aika mukavasti, laukka nousi aina kun sitä pyysi ja käyntiin päästiin taas heti pidättäessä. Kohta vaihdettiin suunta ja laukattiin toinen suunta jonka jälkeen loppuravit. Ravissa Arttu taas puri kuolaimeen, mutta oli kyllä kuulolla kokoajan. Ihan mukava siis oli mennä Artulla pitkästä aikaa :)







Mentiin talliin, jossa purettiin hevosilta varusteet pois. Sen jälkeen sitten varustamaaan seuraavia ratsuja ja takaisin kentälle. Kaarrossa Poju hieman höntsäili ja tahtoi jo lähteä kävelemään (kiitos Eevi kun pidit kiinni :). Hangessa kävellessä varmistelin että jarrut löytyy tekemällä pysäytyksiä sinne tänne. Jotenkuten se Poju aina pysähtyi, vaikkei ehkä reagoinutkaan ensimmäisiin apuihin. Jatkettiin ravilla ja siinä Poju oli ihan mukava, paitsi että pelotti kokoajan että Poju kaatuisi samalla tavalla kuin viime viikolla meidän tunnilla. Päätin siis varmistaa ettei ohjat roikkuisi, Pojun tasapaino kun pettää helposti jos ei saa ohjasta tukea. Ravi sujui siis ihan hyvin, paitsi että en osaa hidastaa Pojua oikein, joten välillä pelotti ettei tämä ravuri hidasta koskaan. Uralla se kyllä hidasti käyntiin (melkein) heti kun pyysi.


Samanpituiset ohjat?



Otettiin laukkaa seuraavaksi... ja sen olisin voinut jättää väliin. Laukassa Poju ei kuunnellut sisäpohjetta lainkaan (eikä oikein ulko-ohjaakaan) joten se vain laukkasi pienen pienen ympyrän puolikkaan, siirtyi raviin ja palasi uralle. Näin tapahtui aivan liian monta kertaa. Nostan lyhyellä sivulla laukan, käännän keskeltä ympyrälle, Poju ei kuuntele apuja vaan kääntyy pienelle voltille siirtyen raviin ja ravaa siitä uralle. Raippa olisi ollut hyvä apu, mutta sen jätin talliin. "Ei Pojulla varmaan tarvii raippaa". Kyllä tarvitsee! Jonkinlaisia laukkaympyröitä saatiin lopputunnista tehtyä. Saatiin laukattua nyt koko ympyrä (ei siis volttia), mutta nyt ongelmana oli se että laukan jälkeisestä ravista Poju ei tahtonut siirtyä käyntiin. Tein siis yleensä kaksi laukka ympyrää ja yhden ympyrän ravissa yrittäen vain saada Pojun käyntiin. Kyllä ärsytti kun ei se Poju vain kuuntele.


Niin se laukka...



Tähän väliin huomautus, että minua ei ärsytä jos joudun olemaan loppuravit Rasmuksen kanssa ympyrällä yrittäen saada kuolainta irti. Mutta silti ärsyttää jos joudun ravaamaan Pojulla yhden ylimääräisen ympyrän yrittäessä siirtää sitä käyntiin. Rasmuksella osaan ratsastaa istunnalla, en Pojulla. Luotan Rasmukseen, en Pojuun. Pitäisi kai jotenkin yrittää saada luottamusta Pojuunkin, jos nämä hommat sitten sujuisi?



Laukattiin toinenkin suunta (joka meni samalla tavalla kuin edellinenkin suunta) ja sitten raviin. Ravissa Poju oli taas ihan mukava ja alkoi kuunnella apuja paremmin. Käyntiin yhdestä istunnan tiivistyksestä ja muutamasta ohjasta pidättämisestä. Raviin takaisin pohkeista. Edelleen harmitti se laukka, mutta onneksi loppuravit sujui vähän paremmin :)




Oli siis ihan kiva kerta, Pojun jos olisi vielä saanut kuuntelemaan. Vähän erilaista ratsastusta tällä kertaa ja kerrankin hevosia joilla en mene usein (Rasmus, Bobo, Morri ja Rommi kun ovat aika yleisiä ratsuja joilla menen). Tämän postauksen kirjoittamisessa on kestänyt ikuisuus (viikko), sillä olin kipeänä tällä viikolla. Tänään kuitenkin luvassa vielä postauksia ;)

- Melinda




perjantai 15. tammikuuta 2016

Yhteistyötä

Moi!

Keskiviikkona nähdessäni listan hymy ulottui taas korviin asti. Maiju oli kirjoittanut nimeni viereen taas kerran lempiformulani, Rasmuksen. Harjatessa tämä pörhyläpää tunki turpaansa kokoajan lähelle haistellakseen. Onhan se söpöä, mutta hieman kyllä häiritsi harjausta. Toinen oli kuitenkin sen verran suloinen ettei sitä poiskaan kehdannut työntää. Kohta jo olikin valmista ja turvat kohti maneesia puolen metrin lumikasojen halki.

Kaarrossa Maiju tuli pitämään Rasmuksesta kiinni ja rapsutteli sitä sen aikaa että sain jalustimet säädettyä. Ehkä ihan hyvä vain, sillä virtaa tällä ponilla tuntui olevan!


Kaikki kuvat (C) Pinja "Pine" Partanen

Alkukäyntien jälkeen aloitettiin keskihalkaisijaa käynnissä S:stä R:ään. Keskihalkaisijan jälkeen lähdettiin tulemaan pohkeenväistöllä seuraavaa kulmaa kohti oikealle tai vasemmalle. Pohkeenväistö ei aluksi sujunut sitten ollenkaan. Rasmus vain kiirehti seinää päin ja steppaili siinä sitten. Maiju sitten neuvoi tekemään pohkeenväistöä uran ulkopuolella kauempana seinästä. Siinä meillä sujui hieman paremmin, mutta ei ne kyllä mitään pohkeenväistöä olleet. L-päätyä kohti sujui hieman paremmin eikä Rasmus pyrkinyt niin tiiviisti turpa seinää vasten.



"Tuu nyt pois sieltä seinästä!"

"Mites se väistö?"


Ennen kuin meillä edes sujui käynnissä, niin siirryttiin jatkamaan ravissa. Ravissa sitten pohkeenväistö ja päätyihin ympyrät asetuksineen. Ensimmäiset väistöt sitten.. Hmm..
Rasmus oli taas turpa seinässä ja ei siinä oikein pysty väistöä tekemään. Ponin suoristus ja sitten ollaankin jo kulmassa eikä enää väistetä. Miten tässä näin kävi?
Seuraaville kerroilla aloitin väistättämään Rasmusta jo hyvissä ajoin ennen uraa. Siinä Rasmus vain ei oikein ymmärtänyt että tässä oli tarkoitus väistää pohjetta ja kiiruhti taas seinää päin ja steppaili ravia eteen (kts. video alempana). Maiju sitten neuvoi suoristamaan ja siitä sitten vaatimaan väistöä. Ei se vieläkään sujunut täydellisesti, mutta pikkuhiljaa päästiin jo muutamia väistöaskelia ilman että oltiin seinässä kiinni :)





Ympyröillä Rasmus kiiruhti ravissa ja sain tehdä monta ympyrää ennenkuin tämä wannabe ravuri päästi kuolaimesta irti ja ryhtyi asettumaan ja kuuntelemaan pidätteet. Ympyröillä piti tehdä kaksi käyntisiirtymistä jotka sujuivat mielestäni tosi hyvin verrattuna edellisiin käynti-ravi siirtymisiin joskus kesällä. Jotenkin nyt vain riitti että istuu tiiviisti satulaan ja pidättää hieman ohjasta. Kappas, sehän siirtyi käyntiin! Jotain kehitystä siis tapahtunut kesään verrattaessa :)





Ympyröillä ryhdyttiin nyt tekemään ensimmäinen puolikas ravissa ja toinen laukassa. Muut menivät harjoitusravia, mutta Maiju antoi meille luvan keventää ettei Rasmus nostaisi laukkaa ennen aikojaan. Laukannostot sujuivat aina tosi hyvin, eihän tätä formulaa tarvitse kahdesti käskeä nostamaan laukkaa! Ympyröillä laukatessa sisäpohje jäi hieman vaisuksi ja Rasmus pääsi hieman oikomaan. Ei siinä ympyrän puolikkaalla oikein ole paljoa aikaa saada sisäpohjetta läpi.

'




Jakaannuttiin seuraavaksi kahdelle pääty-ympyrälle laukkaamaan. C-päätyyn tuli Rasmuksen lisäksi vain Rommi, joten tilaa riitti! Ympyrällä laukkaaminen on Rasmuksen kanssa varmaan paras tehtävä mitä on. Siinä ehtii rauhassa korjata laukan rytmiä, asetusta, rentoutta ja muuta jota ei vain yhdellä ympyrällä ehtisi. Aluksi laukka oli hieman tönkköä ja pää oli kattoa kohti. Siinä sitten hieman ponia eteen, oma selkä suoraksi ja hieman ohjaa ponille. Ohjaa antaessa Rasmus alkaa rentoutua paremmin ja laukka sujui muutenkin tosi hyvin. Loppua kohden poni laukkasi ihan huippuhyvin! (Verratkaa videon alkua laukkakuviin). Siirryttiin C-päädyssä kävelemään ja taputtamaan hevosia, kun L-päädyssä vielä laukattiin. Rasmus sai oikein extrapaljon rapsutuksia :)


Laukkakuvat on aina vauhdikkaita kun meistä on kyse, mutta laadun sijasta keskittykää Rasmukseen kun toinen on vaan niin huippu <3






Superponi laukan jälkeen <3

Laukattiin vielä toiseenkin suuntaan, mutta ei kovin paljon sillä Pojun ratsastaja tippui Pojun kaaduttua pahasti. Loppuraveihin siis pikaisesti. Loppuravit.. Niinniin. En käsitä miten Rasmuksella riittää vielä virtaa ravata päätöntä vauhtia kun on juuri laukannut monta minuuttia putkeen ympyrällä. Loppuravit meidän osalta meni L-päädyssä ympyrää tehden. Rasmus tarrasi kuolaimeen kiinni eikä meinannut päästää irti. Päätin sitten etten päästä Rasmusta uralle ravaamaan ennenkuin poni antaa pidätteet läpi (oltiin siis koko loppuravien aika ympyrällä ;).


"Mutku mä tykkään ravata!"

Rasmuksen kanssa tehtävät sujui tänään vaihtelevasti, niinkuin aina. Väistöt (olivat ne sitten käynnissä tai ravissa) sujuivat aika kehnosti ponin kiirehtiessä eteenpäin. Saatiin kuitenkin pieniä väistöjä aikaan ja voidaan olla ylpeitä. Ravi-käynti siirtymiset sujuivat paljon paremmin kuin odotin. Nyt olen vihdoin ymmärtänyt ja sisäistänyt mitä se istunnalla hidastaminen oikeasti tarkoittaa :) Laukka sujui tosi hyvin kun saatiin siihen rentous ja rytmi. Tämä tunti sai minut huomaamaan että ollaan me oikeasti kehitytty. Me jopa osataan asioita ja ymmärretään mitä pitää tehdä ja kuinka me se saavutetaan. Hyvä me!



Ehkä me ei enää olla hevonen ja ratsastaja. Me ollaan ratsukko.

- Melinda



Hei kuuraparta!

Moi!

Viime keskiviikkona huomasin istuvani bussissa matkalla kohti tallia, vaikka pakkasta olikin lähemmäs kolmekymmentä astetta. Kolme pitkähihasta, huppari, topparatsastusliivi, kaulahuivi, kahdet villasukat ja kahdet housut niin kyllä siellä tarkenee!

Lotta piti tämänkertaisen tunnin ja kyselikin meiltä kellä haluaisimme mennä. Lotta käski valita hevosen jolla voidaan mennä ilman satulaa. Siinä sitten mietin keillä olen mennyt ilman satulaa. Ferry, Poju, Morri, Piat, Rommi, Retu. Ferryllä on aika kamala selkä, ei. Pojulla en tykkää mennä, ei. Morri on aika laiska, ei. Piatilla saattaisi olla liikaa virtaa pakkasesta, ei. Rommilla menin viikko sitten ilman satulaa, ei. Retu. Otetaan siis Retu.


Kaikki kuvat ja videot (C) Pinja Hartikainen
(Maneesikuvien vähyydestä voidaan kiittää pakkasta, kiitos Pinjalle joka selvisi pakkasessa tallille ja pystyi istumaan tunnin paikoillaan jäätymässä kuvaamassa)

Ennen tuntia Lotta kyseli moneen kertaan onko kaikilla varmasti lämpimästi päällä, kyllä on!
Kun kaikilla oli toppavuoret yllään, lähdettiin kohti maneesia. Siellä sitten Lotan punttauksen avulla kiipesin jälleen tämän herran selkään. "Ehkä joskus pitäisi mennä Retulla kunnon tunti satulallakin" naurahdin.




Tällaisella kuuraparralla siis :)

Tunnilla ei oikein ollut mitään yksittäistä tehtävää. Aluksi ravailtiin ja käveltiin uralla oman tahdin mukaan. Kevennystä sai yrittää ravissa, mutta muutaman kokeilun jälkeen päätin tyytyä selässä pomppimiseen. Ravissa Retu oli alkuun hieman hidas, mutta kyllä se siitä alkoi lämmetä. Pidettiin pieni käyntitauko jonka aikana kipristeltiin varpaita ja venyteltiin sormia.








Käsijumppaa ja varpaiden pyörittelyä ettei jäädy

Alettiin seuraavaksi hippaa, askellajeina käynti ja ravi. Kohta sitten oli maneesi täynnä innostuneita hevosia ja nauravia ratsastajia jotka ajavat toisiaan takaa. Hevosetkin tuntuivat ymmärtäneen pelin hengen ja Retukin ravasi reippaasti muita kiinni ja pakoon. Oltiin ensimmäisiä jotka saatiin kiinni hipaksi, mutta siitä Retu sitten innostui jahtaamaan muita eikä jääty hipaksi enää toiste!




Mentiin seuraavaksi kahdelle pääty-ympyrälle ja aluksi verkkailtiin ottamalla puolet ympyrästä laukkaa, puolet käyntiä. Kunnon laukannosto treeniä siis! Retu oli jälleen kerran hidastunut "Enkö mä enää saakkaan jahdata ja paeta muita?" ja aika napakasti sai laukka-apuja käyttää. Raipan kanssa piti olla varovainen sillä pienikin raipan isku kaulalle sai Retun pukittamaan, eikä oma tasapaino ilman satulaa pukituksissa oikein riitä. Saatiin ihan kivoja laukannostoja kovan vaatimisen jälkeen.
Laukattiin hetki vielä koko ympyrällä. Siinäkin Retu hidasteli kaikkensa, ei ainakaan tullut kylmä!


Ai mikä laukka?




Oltiin seuraavaksi peiliä. Siinä Retu oli selvästi taas mukana, sillä peilin katsoessa se ei korvaansakaan liikauttanut. Peiliksi ei kuitenkaan päästy, sillä Noora ja Jarvi-papparainen kiri aina voittoon ;)




Ravattiin ja käveltiin vielä hetki uralla omassa tahdissa. Siinä Retu alkoi taas innostua ja oli jopa vaikea saada se käyntiin. Loppumetreillä ympyrää kävellessä maneesin seinät raksahtivat ja Retu sitten säikähti sitä hyppäämällä hieman eteen. Onneksi oli ohjat tuntumalla ja Retu pysähtyi sitten siihen. Lottakin sanoi että Retu olisi varmaan ollut jo maneesin toisessa päässä jos olisi ollut pitkät ohjat. Siirryttiin sitten käyntiin ja pidettiin ohjaa vielä varmuden varalta tuntumalla.





Oli tosi kiva tunti ja ainakin leikeissä Retu innostui ja oli oikein mukava. Kylmä ei tullut kun sai tätä herraa hoputtaa liikkeelle! 

- Melinda