lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kuuntelematon kaahottaja vai kuuliainen kouluponi?

Moi!

Keskiviikkona listassa luki jälleen kerran Melinda-Rasmus ja varmaan ekan kerran elämässäni olin surullinen nähdessäni Rasmuksen nimen perässäni. Viime viikolla Rasmus ei ollut kuunnellut apujani ollenkaan hyvin, koko tunti oli mennyt vain sähläämiseen ja kaahottamiseen. Kertasin päässäni kaikki mahdolliset katastrofit mitä voisi sattua, mutta ihan hymyillen pääsin selkään.

Kaikki kuvat ja videot (C) Nanna


Kerättiin ohjat tuntumalle ja aloitetiin aluksi käynnissä keskiympyrää. Keskiympyrällä ei ollut tötteröitä merkkaamassa reittiä, joten piti tarkasti katsoa mistä kääntää. Käynnissä minua itseäni alkoi hieman hermostuttaa, "jos tää tunti menee samalla tavalla kuin viimeksi!". Sain kuitenkin jotenkin rauhoitettua itseni ennen ravitehtävää.





Ravissa jatkettiin samalla tavalla keskiympyrää. Päätyihin tehtiin käyntiinsiirtymiset. Ravissa Rasmus lähti aluksi tapansa mukaan kiihdyttelemään. Pitkällä sivulla otin temponmuutoksia hidastellen ja Rasmus ravasi aika mukavasti. Ei juosten eikä kaahaten. Vauhti pysyi tasaisena ympyröilläkin.


Ite et tiedä mikä on ohjastuntuma!




Juuri kun ajattelin että meillä sujui hyvin, vaihdettiin suuntaa lävistäjällä pohkeenväistössä. Onneksi käynnissä, mutta ei se kyllä silti oikein sujunut.

Kyllä. Juuri tältä mä näytin kun Jenni mainitsi sanan "pohkeenväistö" :D



Kyllähän se väistö näin sujuu? Ai ei? 

Väistön jälkeen alkoi vielä hirrrveesti kutittaakin


 Jatkettiin yhä keskiympyrää ravaten. Nyt tosin oltiin harjoitusravissa joka ei niihin minun bravuureihin kuulu. Päätyihin tehtiin pysäytykset. Harjoitusravissa yritin keskittyä vain ja ainoastaan istumiseen. Nojaa taakse, selkä suorana, jalat kiinni. Edelleen tuntui todella vaikealta vain istua, mutta kyllä se siitä jotenkin lähti sujumaan. Rasmus sitä vastoin oli todella hyvä. Ei kiihdytellyt vaikka pompin selässä ja kuunteli avut tosi hyvin. Pysäytyksissä riitti istunnan tiivistys. Voi että kun rakastuin tähän poniin uudelleen!





R_A_K_A_S_T_A_N_!

Käveltiin hetki ja otettiin sitten laukkaa. Minun oli pakko ottaa huppari pois, sen verran kuuma kun oli tullut istunnan kanssa jumpatessa. Laukassa Rasmus oli tapansa mukaan todella hyvä, poni hoitaa laukan niin minä keskityn istumiseen. Selkä suorana, nojaa taakse, jalat kiinni, hartiat takana, leuka ylös, tiivis istunta,.. Miljoona asiaa muistettavana mutta jotenkin sekin sujui.








"Tää on niin helppoa että silmät kiinnikin sujuu!"

Vaihdettiin suuntaa (onneksi ihan vain kävellen!) ja otettiin laukkaa toiseenkin suuntaan. Oikeassa kierroksessa Rasmus hermoili ennen laukannostoa tosi paljon, otti ravilähtöjä ja viskoi päätään. Rauhassa paikalla olemisesta ei ollut kysymystäkään! Vihdoin tuli Rasmuksen vuoro laukata. Hieman vain ohjaa pidemmäksi ja ponihan lähtee! Rasmus kiihdytti ympyrällä ja teki eräänlaisen silmukan ympyrän puolessa välissä. Tuossa vaiheessa minulta lähti jalustimet ja laukattiin sitten vauhdilla loppuympyrä. L-päädyn lopussa sain Rasmuksen käyntiin Masin avulla ja siinä sitten jalustimet takasin. Huhhuh!

"Ja minähän haluun laukata NYT!"


Tiukka kurvi


Toinen jalustin jo poissa

"Entä jos ei tehtäiskään niinku ratsastaja sanoo?"

Rasmuksen lähdön jälkeen jatkettiin sitten ravaten uraa pitkin, päätyihin ympyrät. Rasmuspa halusi ottaa vielä yhden laukan -ja sen se myös otti. Rasmus lähti C-päädystä laukalle ja laukattiin sitten koko R-pitkä sivu. L-kirjaimesta käänsin ympyrälle ja pidätteistä huolimatta laukka jatkui muutaman ympyrän ajan. Vasta alkaessani keventää Rasmus tajusi että ravihan tässä piti olla ja siirtyi raviin. Ei se kyllä silti mitään kaunista ja rauhallista ravia ollut.






Vaihdettiin suuntaa ja Rasmus vain kaahottaa. Jenni käskikin sitten luottaa Rasmukseen ja antaa sille ohjaa. Huh! Antaa pidemmät ohjat hevoselle joka juoksee niin kovaa kuin jaloista pääsee?! Selvä sitten.. Kun Rasmukselle antoi ohjaa, se todellakin hidasti vauhtia. Ravin tahti muuttui hetkessä rennoksi ja rauhalliseksi. Ihan hämmästyin sitä muutosta itsekin!



Rasmus oli tosi hyvä. Super oikeastaan. Kuunteli avut alusta alkaen hyvin ja kaahotusta tapahtui vasta lopussa. Jennikin sanoi että osaan ratsastaa Rasmuksella hyvin. Hymyilin varmaan vielä pari tuntia tunnin jälkeenkin :)



- Melinda

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Suurensuuri issikkaleiripostaus osa 2/2

Moi!

Tässä siis issikkaleiripostauksen osa 2, keskiviikosta perjantaihin! Katso osa 1 tästä


Keskiviikko:
Olin tänään ensimmäisessä ryhmässä, heti herättyä sitten ratsastusvaatteet ylle ja aamupalan jälkeen poneja pyydystämään. Nyt oli siis leikkitunti. Osa meni ilman satulaa, itse otin Dropille ratsastushuovan ilman jalustimia. Lähinnä siitä oli vain se hyöty että oli eräänlainen "kahva" pitää kiinni. Dropin luonteeseen kun kuuluvat äkkilähdöt :D







Leikkitunti pidettiin siis kentällä, oltiin hippaa, peiliä ja kaikkia muita pelejä. Peilissä Dropi tosin kerran hermostui, kun joutui yksin palaamaan alkuun. Kaverit oli Dropin mielestä liian kaukana ja tultiin laukkalähdöllä takaisin kavereiden luo. Huokaisin helpotuksesta kun olin ottanut ratsastushuovan. Tunnin jälkeen käytiin uittamassa hevosia. Sain hieman väitellä ohjaajien kanssa ennenkuin sain Dropin uittoon, Dropia kun ei oltu ennen uitettu. Uitto sujui kuitenkin ihan hyvin ja vesi oli todella mielenkiintoista ponien mielestä. Vaihdettiin ratsastajia uitossa ja jälkeeni Sini tuli uittamaan Dropia. Tällä kertaa ponit kuitenkin säikähtivät rannan äkkisyvyyttä ja lähtivät laukalla tallipihaan. Kaksi ratsastajaa tippui veteen, Sini pysyi Dropin selässä tallipihaan asti ja luisui sitten alas. Leiriohjaaja Elinan kanssa lähdin sitten juoksemaan tallipihaan, muut jäivät pitelemään jäljellä olevia issikoita ja auttamaan veteen pudonneita ratsastajia. Hieman vauhdikas uitto siis!

(C) Elina

(C) Elina






Toisella ryhmällä oli vielä leikkitunti, jonka jälkeen syötiin ja lähdettiin soutamaan! Pelastusliivit päälle, airot käteen ja vesille! Soutaminen oli aluksi aika rankkaa, laulaminen kuitenkin antoi voimia ja selvittiin perille Rautalammin keskustaan. Rautalammin keskustaan kuuluu apteekki, R-kioski, Valintatalo, kirkko ja muutama muu pieni rakennus. Vaikka eihän se keskusta mikään huikea olekaan, niin karkkia ja muuta syötävää saatiin ostettua vähintäänkin tarpeeksi. Takaisinsoudussa voimat alkoivat loppua, menoa tosin vauhditti laulun lisäksi veneen vuotaminen. Perille kuitenkin päästiin!

(C) Meeri





Illalla mentiin vielä yömaastoon. Sinne olin toivonut (taas kerran) Dropia, mutta leiriohjaajien mielestä pitäisi kerrankin mennä jollain muulla ponilla. Toivoin sitten jotakin mahdollisimman Dropin kaltaista ponia ja sain Maunin.. Niin.. Maunin. Mauni antoi ottaa itsensä kiinni liiankin helposti tarhasta. Sidoin Maunin vetosolmulla ulkona olevaan puomiin ja aloin harjaamaan. Harjaamisen jälkeen hain satulan. Ihan normaalisti olin kävelemässä satula kädessäni Maunia kohti, kun Mauni säikähti, kiskaisi päätään, riimunnaru katkesi ja Mauni juoksi tallinoven eteen. Siinä ohjaajat saivat Maunin kiinni ja pitivät kiinni siitä että sain sen varustettua. Takaisin puomille menosta ei kannattanut edes haaveilla Maunin kanssa, poni kun vain steppaili paikallaan.







Päästiin kuitenkin kohta lähtemään maastoon. Maastossa Mauni viskoi päätään ympäriinsä, kun piti ohjia tuntumalla töltissä. Töltissä kuitenkin tarvitsee olla ohjastuntuma, joten mitä siinä oikein voi tehdä? Otettiin aika pikaisesti laukkaa, jossa Mauni tuntui jäävän kokoajan hitaaksi. Käytin pohkeita ja maiskutin, mutta silti väli kavereihin vain kasvoi. Dropilla olen tottunut siihen että parikin metriä väliä kavereihin tarkoittaa laukkaspurttia, mutta nyt Mauni ei tuntunut liikkuvan minnekään.





Saavuttiin kodalle, jossa syötiin iltapala. Sitten vain takaisin kohti tallia. Laukattiin taas hetki ja Mauni tuntui taas jotenkin oudon hitaalta. Jouduttiin kuitenkin hidastamaan aika pian, Kvikan satula kun oli kääntynyt sen toiselle kyljelle ja Ainon piti hypätä sen selästä pois. Odotettiin hetki kun Kvikan satula korjattiin oikein päin, Kvika itse ei tehtävää helpottanut pyörimällä ympyrää. Päästiin jatkamaan matkaa ja oltiin takaisin tallilla joskus iltamyöhään. Purettiin hevoset, vaihdettiin vaatteet ja mentiin nukkumaan. Itse ainakin nukahdin välittömästi.




Torstai:
Torstaina olin onneksi taas jälkimmäisessä ryhmässä, väsytti tosi paljon eilisen yömaaston jälkeen. Tänään maastossa oli tarkoituksena hyppiä maastoesteitä, joten kaikkia hieman jännitti. Eilisen Mauni-kokemuksen jälkeen sain onneksi mennä taas Dropilla. Varustettiin hevoset ja kentälle vain! Kentältä mentiinkin sitten estekentälle, jossa hypättiin muutamaan kertaan ristikoita. Hypyt sujuivat ihan hyvin, ainakin ottaen huomioon etteivät nämä issikat mitään mestarihyppääjiä ole. Lähdettiinkin sitten jo pian maastoon. Maastossa hypättiin ensin puunrunkojen yli. Kaksi puunrunkoa olivat ikäänkuin pienenä (n. 2m väliä) linjana. Kaikki pääsivät jotenkuten ensimmäisen puunrungon hypättyä, mutta toisen puunrungon kohdalla kaikkien issikat joko kiersivät tai kävelivät yli :D Vaikka kuinka yritin ottaa kauempaa vauhtia ja lähestyin laukalla, niin Dropi hyppäsi aina vain ensimmäisen esteen. Toisen kohdalla tuijotettiin ja käveltiin sitten yli. Sellaisia mestarihyppääjiä siis.

(C) Jonna


Juu näin sitä ratsastetaan (C) Jonna tai Milla


Seuraava este oli pieni banketti. Eli siis este, jonka päälle hypätään, hevonen ottaa sen päällä askeleen tai pari ja hypätään sitten alas. Banketti oli ikäänkuin korkeammaksi korotettu hiekkalaatikko, jonka päällä vain oli tiivistä maata eikä hiekkaa. Ensimmäinen banketille hyppy tuotti hieman ongelmia. Lähestyttiin laukalla, mutta Dropi pysähtyi ennen bankettia ja astui sitten varovasti sen yli. Toisella kerralla tultiin töltillä yhä bankettia tuijotellen. Muutaman kerran jälkeen Dropi alkoi kuitenkin ymmärtää banketin idean ja päästiin laukalla koko banketti. Dropikin alkoi innostua banketista ja saatiin tosi hyviä hyppyjä.


Koska banketista ei ole kuvia, saitte tyytyä Dropin piehtarointikuviin 


Laukattiin hetki maastossa eteenpäin kohti mäkiä. Mäkiä oli eritasoisia, helpoin oli aika loiva ja sen pystyi tulemaan käynnissä. Toiseksi vaikein oli hieman jyrkempi, mutta ei sekään kovin jyrkkä. Vaikein oli jyrkkyydeltään lähes pystysuora ja se täytyi tulla laukassa. Saatiin itse päättää mitä mäkiä mentäisiin. Itse valitsin heti jyrkimmän, vaikka se saikin sydämen pomppaamaan kurkkuun. Laukannosto ja harjasta kiinni! Mäen kiipeäminen tuntui todella hurjalta, hevonen kun oli aivan pystysuorana kiipeämässä sitä. Tuntui että minä tahansa hetkenä sen ote lipeäisi ja se kaatuisi ympäri murskaten minut. Yhtä nopeasti kuin se alkoi, se loppui. Mäen huipulla oli vain yksi ajatus päässä. "Hullua! Uudestaan!" Toisella kerralla uskalsi jo nauraa. Tämä on ihanaa! En muista kuinka monta kertaa kiivettiin mäkiä, mutta muistan kyllä harmitelleeni kun oli aika jatkaa seuraavalle esteelle.



Ei, ei ollut kiipeämisestäkään kuvia. Onneksi Dropi tietää kuinka piristää postauksia!


Seuraava este oli rengaseste. Tultiin se parin hevosen ryhmissä jonoissa. Hypättiin vain kerran ajanpuutteen vuoksi. Olin jonossani viimeisenä ja hieman se kyllä jännitti. Este oli suhtkoht korkea ja leveä ja vaikka luotinkin Dropiin, en luottanut sen hyppytaitoihin. Esteen kohdalla tuntui että Dropi pysähtyi sekunniksi odottamaan hyppäisikö sittenkään. Silmät kiinni ja pohkeita. Päästiin yli, vaikka tuntuikin että este oli hiponut Dropin vatsaa. Esteen jälkeen Dropi sai paljon taputuksia ennenkuin laukattiin takaisin tallille.



Tallilla taas purettiin hevoset ja annettiin leipää. Illalla käytiin vielä riehumassa tuulitunnelissa ja grillattiin makkaraa ja suklaabanaaneja.





"Etsi kuvasta issikkalauma!"


Siellähän ne!


Perjantai:
Perjantai. Viimeinen päivä. Päivä jolloin pitäisi nauttia vielä kaikesta, mutta surun aisti ilmapiiristä. Tänään oli leirikisapäivä, menin taas kerran Dropilla. Aluksi koristeltiin ponimme oikein hienoksi. Dropi sai päähänsä seppeleenkin ja näytti oikein komealta.







(C) Aino

(C) Aino

Muutkin issikat oli toki hienoja, mutta Dropi oli hienompi, eikös?



(C) Aino

(C) Aino

Kisarata oli aika erikoinen, mutta niinhän leirikin oli! Aluksi piti töltätä puomien väliin, joka sujui ihan hyvin Dropin intoilusta huolimatta. Puomien välissä piti peruuttaa muutama askel, mikä vaati hieman enemmän työtä (ja Ainon työntöä) kun Dropi ei millään hoksannut mikä tässä oli ideana. Puomien peruutuksen jälkeen otettiin laukkaa, jossa Dropi tapansa mukaan innostui oikein kunnolla. Sain kuitenkin Dropin hidastettua käyntiin monien pidätteiden jälkeen. Seuraava tehtävä oli pujotella puomien välistä, mikä sujui oikein hyvin. Sitten laskeuduin Dropin selästä, otin lusikan suuhuni, laitoin siihen perunan ja seuraavaksi tötteröitä pujottelemaan Dropia taluttaen. Dropi ei oikein ymmäränyt tämänkään tehtävän ideaa, mutta ihan nätisti se kulki talutuksen ajan. Enkä edes tiputtanut perunaa! Tötteröt kierrettyä takaisin selkään ja kädet irti ohjista. Aino talutti jonkin matkaa ja sitten ohjat takaisin. Seuraava tehtävä oli hypätä este, jota lähestyin ensin ravissa. Dropia ei kuitenkaan huvittanut hypätä vaan se kiersi esteen. Seuraavalla kerralla tulin laukassa ja siinä Dropi heitteli päätään "Miksei me mennä kovempaa?" Pidätin Dropia liiaksikin ja se siirtyi tölttiin. Töltistä hyppääminen ei tullut Dropilla mieleenkään ja kierrettiin taas. Kolmas kerta. Lähestytään töltillä mutta ei päästä taaskaan yli. Neljäs kerta. Dropi hyppää estettä pystyssä pitävän renkaan yli. Kannustusjoukkojen hurratessa laskettiin este pienemmäksi ja tulin sen sitten käynnissä yli. Dropi saikin sitten paljon taputuksia tämän hurjan pelottavan esteen ylittämisestä. Tämän huiman hypyn jälkeen laskeuduin selästä ja oli aika ylittää (tai alittaa) nämä esteet itse. Että semmoinen leirikisarata. Jälkeenpäin naureskelin että ylitin itse esteen paremmin kuin Dropi :D




(C) Ei mitään hajua :D Viivi? Hanna? Milla?

(C) Sama kuka kuvasi videonkin

(C) Aino


(C) Aino


(C) Aino

Kisojen jälkeen vietiin hevoset pihattoon purettavaksi. Syötiin kakkua ja saatiin leiritodistukset leirinimien kera. Minut nimettiin Dropin kesyttäjäksi :D Muutama lähti jo kotiin, kun me loput lähdimme kuvaamaan laitumella olevia ystäviämme. Halailtiin issikat ja toisemme. Kyyneliltä ei säästynyt varmaan kukaan. Leiri oli aivan ihana, Dropia olen onneksi päässyt tervehtimään rippikuvien otossaRautalammin lukioon tutustuessa sekä tietysti viime vaelluksella pari viikkoa sitten. Ikävä on silti leiriystäviä, ohjaajia ja ylipäätänsä leirin omaa tunnelmaa. Onneksi seuraavaan (tällä kertaa seitsemän päivän) leiriin on enää 86 päivää!










"Etsi eroavaisuus"

(C) Siiri M

Kiitos vielä koko leiriporukalle, Ainolle, Ronjalle, Jonnalle, Sannille, Millalle, Viiville, Hannalle, Jossulle, Marikalle, Sinille, Nealle, Maisalle, Tiialle, Annille ja Sonjalle. Kiitokset myös leiriohjaajille, Pialle, Elinalle ja Meerille. Iso kiitos myös Mallulle, joka teki joka päivä parhainta ruokaa mitä leirillä voisi saada. Ja tottakai iso kiitos koko Sahalan issikkalaumalle <3



- Dropin kesyttäjä -