perjantai 29. huhtikuuta 2016

Onnellinen


Moi!

Keskiviikkona nähdessäni listan, olin lievästi sanottuna paniikissa. Esteitä. Rasmuksella! Olenhan minä Rasmuksella monesti ennenkin hypännyt (kuudesti tunnilla, kerran estekisoissa ja kerran kouluradalta ulos :D), mutta viime kerralla se oli aika sekopää. Jokaiselle esteelle kiihdytys, hypyt kaukaa ja pidätteet eivät menneet läpi. Kuitenkaan kukaan keskiviikkona tunnillaolleista ei ollut hypännyt Rasmuksella, eikä tunnilla ollut mitään hevosta jolla olisin halunnut hypätä. Ei tehnyt ollenkaan mieli hypätä, mutta ei kai sille mitään sitten voinut. Nannan antama "paniikkipulla" ennen tuntia auttoi kai jotenkin rauhoittumaan ja uskaltauduin nousemaan selkään.



Kaikki kuvat ja video (C) Nanna PAITSI ratavideosta kiitos Sirpalle!


Ai kukamuka innokas hä?


Rasmuksen selkään nousin jakkaralta, ponilla kun on tapana ottaa lähtö eteenpäin jalustinten säädössä. Jalustimet olin onneksi säätänyt jo tallissa sopiviksi. Satulavyön kiristyksessä poni oli aika innokkaana menossa eteen, minä taas omaltaosaltani edesautoin sitä pelkäämällä yhtäkkistä "räjähdystä". Poni kuitenkin pysyi rauhassa päästessään kävelemään uralle. Itse yritin lähinnä keskittyä hengittämään.

"Kyllä mä osaan hengittää!"


Otettiin pian ohjat tuntumalle ja lähdettiin verryttelemään ravissa. Tehtiin omaan tahtiin ympyröitä, voltteja ja siirtymisiä. Ihme ja kumma, poni pysyi rauhallisena. Ravin tahti ei ollut normaalia kovempaa ja siirtymiset sujuivat hyvin. Tein pysäytyksiä ja käyntiinsiirtymisiä eri puolille maneesia ja kesken ympyröidenkin. Rasmus kuunteli pidätteet nätisti, eikä kiihdytellyt. Saatiin Jenniltä kehuja ravista ja uskalsin vähän kehuakin ponia ja huokaista hymyillen.






Ennen tuntia kammattiin Nannan kanssa Rasmuksen harja kokonaan oikealle puolelle ja onnistuihan poni pitämään tämän kampauksen - ainakin alkuravien ajan!


 Herra kun on niin hieno <3

Vaihdettiin suuntaa itsenäisesti, minä suosiolla käynnissä ettei Rasmus innostu liikaa. Oikeaan kierrokseen Rasmus puri hieman kuolaimeen, mitä se ei tehnyt vasemmalla. Hieman alkoi poni jo kuumua ja pidätteitä sai vaatia vahvemmin, mutta pysyi koko ajan kuulolla eikä kiihdytellyt sen hirveämmin.





Alettiin hyppäämään oikeasta kierroksesta C-kirjaimessa olevaa kavalettia. Kohta huomasinkin olevani ensimmäinen hyppyvuorossa ja laukkaamassa kohti kavalettia. Jenni käski pitää jalat kiinni ja lyhyenä edestä. Pelkäsin spurttia, mutta Rasmus kuunteli nätisti ja saatiin kiva hyppy. Vauhti ei kiihtynyt kavaletin jälkeenkään ja poni sai paljon taputuksia. Hypättiin kavaletti vielä uudelleen samasta suunnasta ja poni pysyi kuulolla taas hienosti :)



Vaihdettiin suuntaa ja hypättiin kavaletti vasemmasta kierroksesta. Taas kerran neljä asiaa muistaa.
1) Ohjaa reitti: Käännän vasta kun olen suoralla linjalla kavalettia kohti
2) Lyhyt edestä: Älä anna kiihtyä. Pidätteet läpi.
3) Jalat kiinni: Nyt ne jalat pysyy siellä hevosen kyljissä eikä seikkaile omiaan!
4) Hengitä: Ponikin rauhoittuu kun itse rauhoitut.


Ihme ja kumma muistin kaiken, vaikka reitti kavaletin jälkeen hieman karkasikin. Poni ei kiihdy, jalat pysyvät kyljissä, reitit (ainakin ennen estettä) kunnossa ja muistin hengittääkin! Hypättiin kavaletti kahdesti vasemmaltakin ja saatiin taas hyvät hypyt ja Rasmus sai paljon kehuja.


Alettiin hyppäämään E-M lävistäjällä olevaa kolmen esteen jumppista. Tarkoituksena oli saada reitti kuntoon ja johtaa ohjalla vasemmalle oikeassa kohdassa. Olin taas ensimmäisenä vuorossa ja vähänhän se jännitti. E-kulmasta käänsin sitten kohti sarjaa ja keskityin ohjaamiseen sen verran että Rasmus pääsi innostumaan liiaksikin. Sarja meni kokonaan hidastamiseen ja unohdin johtavan ohjankin kokonaan. Tultiin koko sarja aika vauhdikkaasti ja pidätteitä sai vaatia pitkään hyppyjen jälkeenkin.


"Hidasta nyt poni!"


"Ja en varmana hidasta!" (Yrittäkää nähdä ilmeeni, pitäisi ottaa vakavasti ponin vauhdikkuus mutta minua vaan naurattaa :D )

Toisella kerralla muistin taas ohjata, mutta jarrutin liikaa. Juuri ennen ensimmäistä estettä Rasmus otti yhden ylimääräisen laukka-askeleen (kolmella jalalla) ja saatiin aika kummallinen hyppy. Toinen este oli myös aikamoista säätöä kun poni yritti saada jalat alleen ja minä vain keikun selässä ilman hajuakaan istunnan ajoituksesta. Kolmannelle esteelle saatiin taas jalat alle ja itse löysin taas istunnan. Muistin johtavan ohjankin ja suoritettiin sarja kunnialla loppuun ilman kiihdytyksiä. Ponille taputuksia ja uskalsin hymyilläkin :)



Tultiin seuraavaksi lyhyttä rataa. R-kirjaimesta pysty, siitä jumppasarjalle ja siitä vielä S-kirjaimessa olevalle okserille. Rataa aloin jännittää taas tosi paljon, vaikka tunti olikin sujunut tosi hyvin. Rasmuksella rataa olen hypännyt vain kerran ja silloinkin huonoin seurauksin. Itse jännitin nyt rataa niin paljon etten uskaltanut enää hypätä ensimmäisenä, pelkuri(ko?).





Rommin ja Morrin hypättyä huomasin antavani Rasmukselle pohkeenpuristuksen. Meidän vuoro näyttää taitomme. Nostin laukan L-päädystä ja keskityin taas hengittämiseen. Laukka rauhallisena, itse rauhallisena, Rasmus rauhallisena. C-päädystä käänsin ensimmäiselle esteelle ja laukka pysyi aika rauhallisena ja reittikin sujui hyvin. Hyppy oli ihan kiva ja ohjasin uraa kohti. Rasmus tajusi, että tässä hypätään nyt enemmän kuin yksi este ja alkoi kiihtymään. Jenni käski ottaa voimakkaita pidätteitä. Jalat kiinni ja pidäte läpi istunnalla, ei vain ohjalla. Istuin satulassa kenties tiiviimmin kuin koskaan ja ponihan kuunteli pidätteen läpi. Käänsin E-kulmasta sarjalle ja annoin Rasmuksen laukata eteen, kunhan pysyi kuulolla. Saatiin kivat hypyt sarjalla ja muistin johtavan ohjan. Sarjan jälkeen suuri ja kaareva reitti C-päätyyn. Poni laukkasi taas kuumuneena eteen ja Jenni käski pidättää. Tiivis istunta, jalat kiinni, pidäte läpi. C-päädyssä Rasmus otti pidätteen vastaan ja sain ohjattua okserille rauhallisessa laukassa. Okserilla sekunninmurto-osan tuijotus, mutta yli mentiin epäröimättä. Okserin jälkeen laukka taas kiihtyi ja pidätteitä sai ottaa vahvemmin. Kun poni otti pidätteet vastaan, en voinut kuin hymyillä ja kehua Rasmusta. Ravattiin maneesiin keskelle ja siinä rapsuttelin Rasmusta muiden hypätessä omat ratansa. Me tehtiin se. Ja me tehtiin se yhdessä.



Wannabe vauhdinhiljennys + johtava ohja + Rasmuksen innokkuus + jalan seikkailut + hengityksen pidätys = ??

Vaikka selkä könöttääkin, niin ainakin jalat pysyvät kiinni kyljissä!


"Me tehtiin se!" -fiilis säilyi vielä monta tuntia hyppyjen jälkeenkin!

Kun kaikki olivat hypänneet, oli loppuravien aika. Normaalisti olisin ollut kauhuissani ja melkein hypännyt alas Rasmuksen selästä, mutta nyt ponin innostus vain nauratti. "Harjasta kiinni ja menoksi!" Oli Rasmuksen mielipide loppuraveista, mutta pidätteitä se kyllä otti vastaan ihan kivasti. Ravin ylläpitäminen hitaana oli sitten asia erikseen, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen loppuraveihin. Ei sentään ihan päättömänä juostu ympäriinsä tai jääty ympyrälle kiemurtelemaan.

 "NYT MENNÄÄN!" 










Rasmus oli tosi hyvä ja taisi estekammonikin hieman laantua. Tunnin jälkeen osallistuin Rasmuksella estekisoihin 40-50cm luokkaan. Kerranhan minä olen sitä yrittänyt Rasmuksella, mutta viimeisellä sarjalla kierrettiin (oman huonon reittivalintani takia) ja jouduttiin tulemaan sarja uudelleen saaden ainakin 20 lisäsekuntia aikaan. Tällä kertaa jos kuitenkin selviydyttäisiin radasta kerralla läpi, ollaan kuitenkin kehitytty aika paljon puolen vuoden aikana. Tällä tunnilla itse olin tyytyväinen reitteihini, kertaakaan en kääntänyt liian aikaisin esteelle. Samoin istuntaan voin olla tyytyväinen, jalat kun nyt kerrankin pysyivät kiinni Rasmuksen kyljissä. Rasmukseen nyt olen erityisen tyytyväinen, ponikin selvästi nautti hyppäämisestä ja meillä oli jopa hauskaa!





- Jos yksi sana voisi kuvata tätä tunnetta, se olisi onnellinen -




- Melinda

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Upea sää, upea poni ja onnistunut tunti


Moi!

Viikko sitten kovin vauhdikkaan Rasmus-tunnin jälkeen päätin talutusviivoilla tulla tunnille perjantaina. Tunnille toivoin Morria ja Morrin onneksi sainkin. Ponista kun on tullut oikea supertapaus kun on oppinut sitä ratsastamaankin! Aluksi näin varoitus ennen kuin luet tämän postauksen. Sää kun oli parhaista parhain, niin onnistuneita kuvia oli enemmän kuin tarpeeksi (enkä vain osannut karsia niitä) ja jutun aihettakin riitti. Kannattaa siis varata hieman aikaa tähän postaukseen!

 Kaikki monetmonetMONET kuvat (+ video) (C) Eevi

Tunti pidettiin kentällä, kuten keskiviikkonakin, ja sää oli mitä loistavin! Auringon paistetta, kevyt tuulenvire ja lämmintä vähintäänkin tarpeeksi. Hyvillä mielin sitten kentälle nousemaan selkään :).
Aloitettiin loivilla kiemuraurilla pohkeenväistöä. Kulmasta aina väistämään kohti kentän keskustaa, suoristus, ja väistö takaisin uralle. Morria sai vaatia liikkumaan alussa aika paljon, väistö kun ei oikein lähtenyt sujumaan ponin hiippaillessa eteenpäin yhden askeleen kerrallaan. Raipalla sai alkuun avittaa, mutta kun poni lähti kävelemään niin väistökin sujui ihan kivasti :)






Jatkettiin ravissa uraa pitkin aluksi pyytäen ravia eteen. Raipalla sai tässäkin alkuun muistuttaa, mutta Morri lähti kyllä liikkumaan kivasti eteen. Jalustimet sai ottaa pois halutessaan ja mielelläni luovuinkin niistä. Ravattiin yhä uraa pitkin ja tehtiin lyhyiden sivujen keskelle pysäytykset ja pitkien sivujen alkuun ja loppuun muutaman askeleen käyntiinsiirtymiset. Tavoitteena mahdollisimman nopeat ja puhtaat siirtymiset. Morri oli alkuun hieman vaikea siirtymisissä. Puri kuolaimeen hidastaessa ja ei kuunnellut pohkeita raviinsiirtymisissä. Hetken päästä osasin taas istua ravissa (jalustimien pois otto helpotti sitä taas paljon!) ja uskalsin pyytää ravia eteenpäin vahvemmin. Siirtymiset alkoivat sujua ihan kivasti ja poni saikin paljon kehuja.






Silmät kiinni sujuu parhaiten?


Vaihdettiin suuntaa lävistäjällä, lävistäjällä taas ravia eteen. Morri oli jo kivasti lämmennyt ja lähtikin reippaasti eteen lävistäjällä. Tahti lähti sen verran reippaammaksi että itsekin hämmästyin ja oikaistaan kulma reilusti.




Eh.. Niin mikä kulma?

Jatkettiin oikeaan suuntaan hetki samalla tavalla siirtymisiä ja ne sujuivat taas ihan kivasti. Kohta jätettiin siirtymiset pois ja tehtiin voltteja itsenäisesti sinne minne haluttiin. Volteilla sitten keskityttiin vain taivuttelemaan poneja sisäpohkeen ympärille. Morrilla sai joka voltilla pyytää erikseen taivutusta, useasti myös raipalla hieman muistuttaa. Sisäpohjetta oli kyllä paljon helpompi käyttää ilman jalustimia ja taivutukset lähtivät sujumaan ainakin jotenkuten. Istunnasta voin kuitenkin olla ylpeä. Takakenoa esiintyi lähinnä vain pohjetta antaessa, muuten osasin pitää selän suorana ja jalat kiinni kyljissä. Jotakin oppinut ilman jalustimia menosta!







Otettiin seuraavaksi laukkaa ympyröillä (jalustimet otettiin takaisin). Hämmästyksekseni päädyttiin Morrin kanssa "reippaiden ympyrälle" Rommin, Tommin ja Piatin kanssa. Laukassa Morria sai aika paljon pyytää eteen, vauhti kun ei millään tuntunut riittävän muiden ympyrällä laukkaavien ponien kanssa. Piti oikaista monta kertaa ettei jäätäisi muille tien tukkeeksi. Pian laukan sai kuitenkin pyörimään ihan kivasti ja asetuskin löytyi. Jatkettiin uraa pitkin laukaten ja siinä Morri sai salaisen formulansa löydettyä. Saatiin jatkaa kevyessä istunnassa ja Morri otti pitkillä sivuilla oikein kunnon spurtteja! Jotenkin sain sitä hidastettua kaarteisiin, mutta vauhtia kyllä riitti niin paljon ettei voinut kuin hymyillä!











Palattiin takaisin ympyröille hetken käyntitauon jälkeen ja täytyy myöntää että olisin tarvinnut pidemmän tauon! Voimat oli ihan vähissä ja Morrikin alkoi tuntua väsyneeltä. Poni kun oli tuhlannut kaikki voimansa uralla laukkaamiseen ja minä ratsastukseen. Jatkettiin kuitenkin laukkaa nyt vasempaan kierrokseen aluksi ympyröillä. Nyt sain oikaista useampaan kertaan kun tuntui että kokoajan taakse kertyy jonoa. Laukka kuitenkin pyöri ja vaikka voimat olivat vähissä niin poni kuitenkin yritti. Jatkettiin taas hetki laukkaa uraa pitkin ja uralla poni sai taas jostain voimaa ja laukka pyöri ihan itsestään. Sain itse keskittyä vain hieman ohjaamaan ja pysymään kevyessä istunnassa. Poni kyllä taas pisti itsensä koville uralla laukatessa, mutta antaa laukata kun kerran innostuu!







Ravattiin vielä uraa pitkin pidemmällä ohjalla eteen-alas. Morri ravasi ihan kivaa tahtia ja ei edes yrittänyt hidastaa käyntiin itsekseen. Kohta siirryttiin käyntiin ja annettiin vapaat ohjat. Morri oli tosi kiva ja liikkui mukavasti eteen. Ravissa ehdin taas keskittyä istuntaan ja laukassa Morri sai moottorinsa ihan kunnolla käyntiin! Tästä kerrasta jäi tosi hyvä mieli ja Morrilla voisi osallistua koulukisoihin jos sillä vielä satun menemään ennen kisoja :)





- Melinda