tiistai 31. toukokuuta 2016

"Hui siellähän on alpakoita!"


Moi!

  Viime keskiviikkona menin tallille jo hyvissä ajoin -ja hyvä niin! Seurasin Amandan kanssa jonkin aikaa neljän tuntia (ja naurettiin siinä samassa tallin viereisen Kartanon pihaan tulleille alpakoille). Puoli viiden maissa siirryttiin talliin, jonne Jenni tulikin tekemään listaa. Jenni kysyi kenellä tahtoisin mennä, hevosvaihtoehtoja tällä kertaa olivat Morri, Mokke, Retu, Rommi ja Eetu. Amanda huusi siinä välissä "Ota Rommi!" ja tottakai otin. Rommilla en ollut pitkään aikaan mennyt (viimeksi talvella ilman satulaa), Rommilla on lähes aina kiva mennä ja Rommi noista edellämainituista varmasti käyttäytyisi kaikkein järkevimmin alpakoidenkin kanssa.

Kaikki kuvat ja videot siis (C) Amanda



  Aurinko paistaa, kirkas taivas ja lähes 30'C lämmintä! Aloitettiin siis ihan perustehtävällä. Käyntiä ja pohkeenväistöä. Huokaisin kuullessani sanan "pohkeenväistö", se kun ei ole minulta koskaan sujunut Rommin kanssa. Poni aina kääntyy mutkalle ja sen suoristaminen vaatii koko väistöpätkän. Nyt otettiin väistöä kääntämällä aina maastokentän puoleisen lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle ja halkaisijalla sitten heti suoristuksen jälkeen väistättämään uraa kohti vasemmalle.

Amanda pakotti minut ennen tuntia laittamaan chapsit jalkaan (pitkästä aikaa) ja ehkä niistä jotain hyötyä olikin... ;)



  Ennen ensimmäistä väistöpätkää huokaisin vielä itselleni, että muistaisin pitää Rommin suorana koko väistön ajan. Ihme ja kumma, sain pidettyä Rommin suorana koko väistöpätkän (itseäni kehumatta, se sujui jopa helposti!) ja onnistuin väistämäänkin! Saatiin Jenniltä kehuja pohkeenväistöstä ja täytyi siinä itsekin hämmästellä, että mitäs tämä nyt on! Pohkeenväistö ei ole koskaan kuulunut bravuureihini ja vasta viimeisen talven aikana olen alkanut hahmottaa mistä siinä onkaan kyse ja miten sitä vaaditaan (kiitos Jennille ja opetusmestari Morrille jolta kerta toisensa jälkeen olen aina saanut väistön vaatia!). Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa oikeasti väistin Rommilla ja vieläpä onnistuneesti! Poni sai hurjasti taputuksia, eikä haitannut vaikka pohkeenväistöä lukuunottamatta vain käveltiin uralla.




  Vaihdettiin väistön suuntaa, nyt siis väistö pituushalkaisijalta oikealle uraa kohti. Oikealle väistäessä Rommi tuppaantui hieman kääntymään mutkalle ja jättämään takajalat laahaamaan väistössä. Suoruudessa ja takajalkojen aktivoinnissa riittikin minulle töitä joksikin aikaa, mutta viimeiset väistöpätkät ennen ravia olivat taas (ainakin omasta mielestäni) hienoja ja saatiin taas kehuja.





  Pohkeenväistön jälkeen jatkettiin hetki kävellen ja tehtiin voltit päätyihin. Voltilla yritin taivuttaa Rommia, mutta eihän se sieltä tietenkään lähtenyt heti sujumaan. Melkein tosin nauratti, sillä tämä vaikutti enemmän siltä Rommilta jonka tunnen. Tapani mukaan jäin pyytämään taivutusta vain sisäpohkeella ja sisäohjalla, ulkoapujen olemassaolo unohtui täysin. Jenni sitten korjasi, että pitäisi vaatia ulkoavuilla enemmän ja sieltä se taivutus alkoi löytyä.


Tältä tämä meidän "taivutus" aluksi näytti

Hui mitä alpakoita siellä onkaan!

  Jatkettiin pian samaa tehtävää ravissa. Ihan vain pyrittiin hyvään ravin tahtiin ja taivutuksiin volteilla. Rommi lähti aika innokkasti ravaamaan, mutta ravin tahti itsessään vaati hieman totuttelua. Rommin askeleet tuntuivat tosi pikkuruisilta, viimeisen kuukauden aikana kun olen mennyt kolmesti Bobolla ja kerran Rasmuksella. Taivutustakin alkoi volteilla nyt löytyä kun muistin ulkoavutkin. Muut ponit tuijottelivat alpakoita nyt ravissa, mutta Rommi pysyi onneksi viisaana.




Pakkohan siinä on hymyillä kun ponin kanssa on niin kiva työskennellä taas vaihteeksi :)


  Vaihdettiin kohta suuntaa ja jatkettiin harjoitusravissa koko ajan. Vaikken istuntataidoillani loistakaan, niin Rommin ravissa oli todella helppo istua! En tiedä johtuiko se nyt sitten Rommin pikkuponiaskelista vai viikon takaisesta istuntatreenistä, mutta ainakin haluan uskoa (ja uskonkin) että istuntani on kehittynyt. Ravia oli muutenkin Rommilla tosi kiva ratsastaa kun istuntakin oli hallussa!





  Otettiin seuraavaksi laukkaa volteilla. Voltteja ja lyhyitä sivuja lukuunottamatta jatkettiin harjoitusravissa ja pitkien sivujen keskelle tehtiin pysäytykset. Laukka Rommilla sujui ihan kivasti, Rommi intoili aina ennen laukannostoa, mutta odotti kyllä laukannostoapuun asti. Laukka Rommilla ei aluksi tuntunut pyörivän, mutta senkin voi varmaan pistää poniaskelien piikkiin. Ravissa istuminen ei tuottanut taaskaan ongelmia, vaikka intoa nyt riittikin enemmän. Pysäytykset pitkille sivuille sujuivat ihan hyvin, vaikka Rommi olikin paljon helpompi saada pysäytyksestä taas raviin, kuin ravista pysäytykseen.






  Vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin samalla tavalla tehtävää. Intoa Rommilla alkoi riittää yhä enemmän ravissa ja pysäytykset piti valmistella paremmin ja pidätteet ottaa selkeämmin. Laukka sujui yhä hyvin kuin äskenkin. Laukka tuntui nyt myös pyörivän paremmin ja oma istuntakin löytyi.






  Laukan jälkeen siirryttiin loppuraveihin. En tiedä johtuiko se kuumuudesta vai mistä, mutta loppuravit mentiin yhä istuen harjoitusravissa. Loppuravit sujuivat superhyvin Rommin kanssa. Ravin tahti oli reipasta, muttei liian reipasta ja jarrut löytyivät heti kun niitä tarvitsi. Pääkin alkoi laskeutua hiljalleen ja kuten Jenni sanoi, "Rommi näyttää tyytyväiseltä". Kohta siirryttiin käyntiin ja se ei yhtään haitannut, harjoitusravissa oli tullut aika kuuma! Rommi oli todella hyvä ja olen omasta mielestäni kehittynyt aika paljon siitä, kun sillä viimeksi menin. Tai ehkä Rommilla oli vain hyvä päivä, kuka tietää. Kuitenkin kaikki tehtävät (jopa pohkeenväistö!) sujuivat ja loppuraveissa mentiin jo kivan rennosti. Jos mahdollisuus tulee, menen mielelläni Rommilla uudelleen lähiaikoina :)








<3


- Melinda

tiistai 24. toukokuuta 2016

Ilmeitä ja istuntaa


Moi!

Huom. Tässä postauksessa pyydän, ei vaadin katsomaan omia ilmeitäni, jotka tämän tunnin kohdalla aiheuttivat suurta hilpeyttä minussa ja varmaan Nannassakin. Tämä ilo tulee toki jakaa lukijoillekin, vaikka häpeä on suuri nämä julkaistessani, niin nauru suurempaa :D

Viime keskiviikkona pääsin menemään taas Bobolla kivahan sillä olisi taas mennä. Viimeiset kaksi tuntia olenkin mennyt sillä joko vähemmän tai enemmän onnistuneesti. Karsinassa herra oli taas tapansa mukaan pyrkimässä syliin lähes koko ajan ennen tuntia, mikä hankaloitti erityisesti suojien ja bootsien laittoa. Jotenkin Boboa kehtasi poiskin työntää ettei nyt ihan koko ajan minussa kiinni ole, mutta onhan se liian suloinen että sen voisi aina vain huomiotta jättää.

Kaikki kuvat (C) Nanna





Tunnilla tehtävänä oli voltit pitkille sivuille taivuttaen ja pohkeenväistöä lyhyillä sivuilla. Aloitettiin käynnissä ja siinä Bobo tuntuikin aika mukavalta työstää. Voltit sujuivat hyvin ja taivutustakin löytyi. Pohkeenväistöä otettiin vain hieman, tärkeämpää oli kulmat ja suoristus ennen ja jälkeen väistön. Väistö kuitenkin sujui ihan kivasti, samoin kulmat ja suoristus.




Jatkettiin pian ravissa samalla tehtävällä, pohkeenväistö yhä käynnissä lyhyille sivuille ja muuten ravissa voltit pitkille sivuille. Ravissa Bobo oli edelleen aika mukavasti avuilla. Voltit sujuivat hyvin ja ravi oli mukavan tahdikasta. Pohkeenväistössä Bobo lähti muutamaan kertaan väistämään liian jyrkästi, mutta sekin oli korjattavissa ja väistö sujui muuten edelleen hienosti.





Vaihdettiin kohta suuntaa itsenäisesti ja jatkettiin tehtävää. Pohkeenväistön sijaan tehtiin nyt lyhyille sivuille muutaman askeleen käyntihidastusta. Hidastettiin siis käyntiä mahdollisimman hitaaksi muutaman askeleen verran. Ravivoltit sujuivat yhä ihan kivasti, tosin nyt harjoitusravissa pompin taas Bobon selässä ilman istunnan hajuakaan. Käyntihidastus sujui hieman vaihtelevasti, Bobo alkoi jo hieman innostua ja hidastus jäi aikalailla huomaamattomaksi.


Mitä Jenni tekee juuri kun meillä sujuu? Tottakai, tasapainovalttini pois!

Kenties minun pomppimiseni nähtyään, Jenni päätti että jatketaan ilman jalustimia. Bobolla olen aiemminkin halunnut ilman jalustimia mennä, mutta rohkeus ei vain ole riittänyt kysymiseen. Vatsanpohjassa alkoi lepattaa perhosia, kun oli aika ravata ilman jalustimia. Puristin pohkeilla ja Bobo siirtyi raviin. Huokaisin, heilahdin ja muistin nopeasti pitää jalat kiinni Bobon kyljissä. Hetken kuluttua löysin taas tasapainon ja sain Jenniltä kehuja istunnasta. Ainoaa parantamisen varaa oli yläselän rentoudessa ja varpaiden sojottamisessa sivuille. Niihin yritinkin keskittyä ravitehtävissä nyt ilman jalustimia ja lopussa istuin jopa hienosti! 

"Hui sehän ravaa!"

"Sojotanpa varpaat lentokoneen siiviksi niin en varmana istu oikein!"



Jotain istunnan tapaista mutta minne ne varpaat sojottaakaan?




Se hämmentävä hetki kun osaan istua!



Jatkettiin kohta pitkät sivut ja voltit laukassa. Ekaa laukannostoa aloin itse jännittää sen verran, että laukka-apu jäi todella epäselväksi pohkeen pamautukseksi. Bobo suuttui tästä ja otti ravispurtin eteenpäin. Itse menetin tasapainon ja löysin sen takaisin vasta pitkän sivun puolessa välissä. Siitä sitten käänsin ympyrälle ja Jennikin alkoi nauraa että Melinda mitäs sinä siellä teet kun ideana oli laukata. Voltin puolessa välissä sain Bobon vihdoin käyntiin ja sanoin Jennille nauraen että nyt taisi kyllä tulla ravia :D Käynnistä sitten uusi laukannosto ja loppupätkä laukaten.

Nyt hidasta poni tässä pitää laukata! (näissä kolmessa "eka laukannosto" kuvassa minua lähinnä naurattaa Bobon ja minun ilmeet :D )

"Suu auki hidastus sujuu parhaiten!"

Laukannosto taas sujuu parhaiten nauraen!

Muut laukkapätkät sujuivat paremmin ja muistin keskittyä istuntaan. Varpaat eteenpäin, jalat kiinni, selkä rentona mutta suorana. Bobo laukkasi kivasti nyt muut pätkät ja voltit sujuivat hyvin. Laukkakin pyöri hyvin ja muissa laukannostoissa en säätänyt omiani. Laukka alkoi sujua tosi hyvin molempiin suuntiin.




Jep. Tässä se ilme kun en onnistu ylläpitämään laukkaa sivun loppuun asti (nauru sallittu)



Taaksepäin nojaus auttaa pitämään selän suorana vai miten se meni?

"Liian taakse ei voi nojata"




Laukan jälkeen jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle ja jalustimet otettiin takaisin. Itse päädyin "Jennin istuntatarkkailu" ympyrälle ja se oli kenties istuntani kannalta ihan hyvä asia :D Jatkettiin ympyröillä siis harjoitusravissa ja yritettiin siinä ensin ihan vain istua. Itse pompin Bobon selässä taas kuin mikäkin kenguru, kunnes Jenni hoksasi sanoa että ajattele vaan ettei sulla ole jalkkareita. Hoin sitä sitten päässäni ja kas kummaa! Yhtäkkiä istuin selässä kuin paraskin kouluratsastaja ilman mitään istuntaongelmia! Harjoitusravissa tehtiin sitten ravinhidastamista mahdollisimman hitaaksi ja sitten taas normaaliksi. Ravin hidastaminen sujui jostain kumman syystä ihan uskomattoman hyvin. Ravi pysyi yllä, mutta askeleet olivat ihan minikokoisia. Ei voi muuta sanoa kuin että wow!


Alussa meidän meno näytti tältä







Sitten tapahtui taikasana "Kuvittele ettei ole jalustimia" ja ratsastus muuttui täysin



Kieli keskellä suuta istuu paremmin?


Kyllä, Bobo ravaa tässä. Ei, se ei ole siirtymässä käyntiin. Kyllä, minä osaan ratsastaa!

Vaihdettiin ympyröillä suuntaa, nyt toiseen suuntaan Bobo rikkoi helpommin ravista käyntiin ravihidastuksissa, mutta sekin tapahtui onneksi vain pari kertaa. Istunta sen sijaan alkoi sujua jo tosi hyvin ja olen itsekin siitä hämmästynyt! Kohta siirryttiin käyntiin ja kuunneltiin Jennin palautteet. Minulle Jenni sanoi että osasin istua hyvin (heh, miten se istunta aina onnistuu vain ilman jalustimia tunneilla :D ) ja Bobokin oli tosi hyvin avuilla koko tunnin. Lähdettiin kohta vielä loppumaastoon ja sitten taputukset poneille. Bobo oli koko tunnin tosi hyvä ja osasin itse istuakin lopussa. Ravihidastukset sujuivat superhyvin ja toivottavasti menen Bobolla taas pian.
+ toivottavasti teillä siellä ruudun takana on ollut hauskaa ilmeitäni bongatessa :D


Alko itelläki nousemaan hymy huulille kun osaa ratsastaa!



Voitteko kuvitella että minä istun tässä harjoitusravissa? En minäkään!





Yritys ottaa söpö kuva...

...ja nauruksihan se meni!



- Melinda