tiistai 31. toukokuuta 2016

"Hui siellähän on alpakoita!"


Moi!

  Viime keskiviikkona menin tallille jo hyvissä ajoin -ja hyvä niin! Seurasin Amandan kanssa jonkin aikaa neljän tuntia (ja naurettiin siinä samassa tallin viereisen Kartanon pihaan tulleille alpakoille). Puoli viiden maissa siirryttiin talliin, jonne Jenni tulikin tekemään listaa. Jenni kysyi kenellä tahtoisin mennä, hevosvaihtoehtoja tällä kertaa olivat Morri, Mokke, Retu, Rommi ja Eetu. Amanda huusi siinä välissä "Ota Rommi!" ja tottakai otin. Rommilla en ollut pitkään aikaan mennyt (viimeksi talvella ilman satulaa), Rommilla on lähes aina kiva mennä ja Rommi noista edellämainituista varmasti käyttäytyisi kaikkein järkevimmin alpakoidenkin kanssa.

Kaikki kuvat ja videot siis (C) Amanda



  Aurinko paistaa, kirkas taivas ja lähes 30'C lämmintä! Aloitettiin siis ihan perustehtävällä. Käyntiä ja pohkeenväistöä. Huokaisin kuullessani sanan "pohkeenväistö", se kun ei ole minulta koskaan sujunut Rommin kanssa. Poni aina kääntyy mutkalle ja sen suoristaminen vaatii koko väistöpätkän. Nyt otettiin väistöä kääntämällä aina maastokentän puoleisen lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle ja halkaisijalla sitten heti suoristuksen jälkeen väistättämään uraa kohti vasemmalle.

Amanda pakotti minut ennen tuntia laittamaan chapsit jalkaan (pitkästä aikaa) ja ehkä niistä jotain hyötyä olikin... ;)



  Ennen ensimmäistä väistöpätkää huokaisin vielä itselleni, että muistaisin pitää Rommin suorana koko väistön ajan. Ihme ja kumma, sain pidettyä Rommin suorana koko väistöpätkän (itseäni kehumatta, se sujui jopa helposti!) ja onnistuin väistämäänkin! Saatiin Jenniltä kehuja pohkeenväistöstä ja täytyi siinä itsekin hämmästellä, että mitäs tämä nyt on! Pohkeenväistö ei ole koskaan kuulunut bravuureihini ja vasta viimeisen talven aikana olen alkanut hahmottaa mistä siinä onkaan kyse ja miten sitä vaaditaan (kiitos Jennille ja opetusmestari Morrille jolta kerta toisensa jälkeen olen aina saanut väistön vaatia!). Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa oikeasti väistin Rommilla ja vieläpä onnistuneesti! Poni sai hurjasti taputuksia, eikä haitannut vaikka pohkeenväistöä lukuunottamatta vain käveltiin uralla.




  Vaihdettiin väistön suuntaa, nyt siis väistö pituushalkaisijalta oikealle uraa kohti. Oikealle väistäessä Rommi tuppaantui hieman kääntymään mutkalle ja jättämään takajalat laahaamaan väistössä. Suoruudessa ja takajalkojen aktivoinnissa riittikin minulle töitä joksikin aikaa, mutta viimeiset väistöpätkät ennen ravia olivat taas (ainakin omasta mielestäni) hienoja ja saatiin taas kehuja.





  Pohkeenväistön jälkeen jatkettiin hetki kävellen ja tehtiin voltit päätyihin. Voltilla yritin taivuttaa Rommia, mutta eihän se sieltä tietenkään lähtenyt heti sujumaan. Melkein tosin nauratti, sillä tämä vaikutti enemmän siltä Rommilta jonka tunnen. Tapani mukaan jäin pyytämään taivutusta vain sisäpohkeella ja sisäohjalla, ulkoapujen olemassaolo unohtui täysin. Jenni sitten korjasi, että pitäisi vaatia ulkoavuilla enemmän ja sieltä se taivutus alkoi löytyä.


Tältä tämä meidän "taivutus" aluksi näytti

Hui mitä alpakoita siellä onkaan!

  Jatkettiin pian samaa tehtävää ravissa. Ihan vain pyrittiin hyvään ravin tahtiin ja taivutuksiin volteilla. Rommi lähti aika innokkasti ravaamaan, mutta ravin tahti itsessään vaati hieman totuttelua. Rommin askeleet tuntuivat tosi pikkuruisilta, viimeisen kuukauden aikana kun olen mennyt kolmesti Bobolla ja kerran Rasmuksella. Taivutustakin alkoi volteilla nyt löytyä kun muistin ulkoavutkin. Muut ponit tuijottelivat alpakoita nyt ravissa, mutta Rommi pysyi onneksi viisaana.




Pakkohan siinä on hymyillä kun ponin kanssa on niin kiva työskennellä taas vaihteeksi :)


  Vaihdettiin kohta suuntaa ja jatkettiin harjoitusravissa koko ajan. Vaikken istuntataidoillani loistakaan, niin Rommin ravissa oli todella helppo istua! En tiedä johtuiko se nyt sitten Rommin pikkuponiaskelista vai viikon takaisesta istuntatreenistä, mutta ainakin haluan uskoa (ja uskonkin) että istuntani on kehittynyt. Ravia oli muutenkin Rommilla tosi kiva ratsastaa kun istuntakin oli hallussa!





  Otettiin seuraavaksi laukkaa volteilla. Voltteja ja lyhyitä sivuja lukuunottamatta jatkettiin harjoitusravissa ja pitkien sivujen keskelle tehtiin pysäytykset. Laukka Rommilla sujui ihan kivasti, Rommi intoili aina ennen laukannostoa, mutta odotti kyllä laukannostoapuun asti. Laukka Rommilla ei aluksi tuntunut pyörivän, mutta senkin voi varmaan pistää poniaskelien piikkiin. Ravissa istuminen ei tuottanut taaskaan ongelmia, vaikka intoa nyt riittikin enemmän. Pysäytykset pitkille sivuille sujuivat ihan hyvin, vaikka Rommi olikin paljon helpompi saada pysäytyksestä taas raviin, kuin ravista pysäytykseen.






  Vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin samalla tavalla tehtävää. Intoa Rommilla alkoi riittää yhä enemmän ravissa ja pysäytykset piti valmistella paremmin ja pidätteet ottaa selkeämmin. Laukka sujui yhä hyvin kuin äskenkin. Laukka tuntui nyt myös pyörivän paremmin ja oma istuntakin löytyi.






  Laukan jälkeen siirryttiin loppuraveihin. En tiedä johtuiko se kuumuudesta vai mistä, mutta loppuravit mentiin yhä istuen harjoitusravissa. Loppuravit sujuivat superhyvin Rommin kanssa. Ravin tahti oli reipasta, muttei liian reipasta ja jarrut löytyivät heti kun niitä tarvitsi. Pääkin alkoi laskeutua hiljalleen ja kuten Jenni sanoi, "Rommi näyttää tyytyväiseltä". Kohta siirryttiin käyntiin ja se ei yhtään haitannut, harjoitusravissa oli tullut aika kuuma! Rommi oli todella hyvä ja olen omasta mielestäni kehittynyt aika paljon siitä, kun sillä viimeksi menin. Tai ehkä Rommilla oli vain hyvä päivä, kuka tietää. Kuitenkin kaikki tehtävät (jopa pohkeenväistö!) sujuivat ja loppuraveissa mentiin jo kivan rennosti. Jos mahdollisuus tulee, menen mielelläni Rommilla uudelleen lähiaikoina :)








<3


- Melinda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti