sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Sydämet sulattava mutturakaula ja haamuhuhuja


Moi!

Torstai-illalla kävin siis korvaustunnilla, ensi viikolla kun en tunnille pääse Tallinnan reissun ja Linnanmäen takia. Tunnilla ratsuksi minulle oli laitettu (omaksi hämmästykseni) tallin uusi Leevi-poni. Tiesinhän minä että Leevillä tulen jossain vaiheessa menemään, mutta että näin pianko? Karsinassa Leevi oli oikea herrasmies, olenhan minä tätä ponia ennenkin harjannut ja varustanut kun Amanda on sillä mennyt. Ei pure, ei potki, ei luimi, ei uhkaile. Tutkailee käytävää ja on aina korvat hörössä. Aivan ylisöpö tapaus siis!

Pahoittelen kuvien laatua, kuvaajaa oli vaikea löytää joten hätätapauksessa nappasin Jutan äidin kuvaamaan. Katsokaa vaikkapa videot ja hämmästelkää upeita videonmuokkaustaitojani :D


Sateen takia siirryttiin maneesiin, vatsanpohjaani levahti ekstramäärä perhosia. Uusi poni, nyt mua kyllä jännittää. Uusi poni jännittää hieman maneesia, mua jännittää vielä enemmän. "Rauhoitu nyt, ethän sä ole ees sen selässä vielä!" Selkäännousu, satulavyön kiristys ja jalustinten säätö sujui hyvin, Leevi vain seisoi paikallaan kiltisti. Maiju tuli selkäännoustuani ottamaan minulta raipan pois, "jaahas, sä ootkin sitten energinen poni?".


Alkukäynneissä yritin saada omaa "negatiivista lataustani" pois. Jostain kumman syystä en alkuun vain ajatellut että tunnista tulisi mitään järkevää, tai että poni räjähtäisi altani pois. Tiedän, outoja ajatuksia ponista, joka kuitenkin tähän mennessä oli käyttäytynyt kuin paraskin enkeli. Ennen kuin mieleni ehti tästä yhtään mustua, aloitettiin tehtävä. Koska tunnilla oli mukana uusia poneja (Leevi & Holli), pidettiin tehtävä aika simppelinä. Keskiympyrä S-kirjaimesta taivuttaen (alkuun asettaen ja siitä taivutusta vaatimaan) ja kulmat huolella. Tehtiin tehtävää ravissa, R-pitkällä sivulla kaksi käyntisiirtymistä istunnan kautta.



Ravissa Leevi meni aika kivasti, odotin kiihdytyksiä, mutta turhaan. Ravin tahti oli aika tasaista, reipasta, mutta jarrut löytyi. Käyntisiirtymiset sujuivat, no, enpä tiedä. Yleensä ensimmäinen käyntiinsiirtyminen sivulla sujui helposti istunnan kautta, mutta toisella alkoi intoa riittää niin, ettei istunta riittänytkään. Harjoitusravi Leevillä oli hieman pompottavaa, mutta ihmekumma siihen oppi (minäkin!) istumaan tiivisti aika pikaisesti. Tuntumaa poni tosin pakeni mutristamalla (kyllä se ihan varmasti on sana!) kaulaansa aina kun otti tuntumaa paremmin. En oikein tiedä miten sitä voisi korjata, antamalla ohjaa vai lyhentämällä sitä edelleen?



Taivutuksistakaan en ole yhtään varma. Ratsastajia tunnilla oli seitsemän, joten sain harmillisen vähän kommentteja omasta ratsastuksestani. "Onko tämä taivutus riittävä?", "Entä nyt?" ja "Miten saan sisäpohkeen kunnolla läpi Leevin kanssa?" olivat muutamia kysymyksiä joihin olisin halunnut edes jonkinlaista kommenttia tunnin aikana. Ymmärrän toki, että (itseäni kehumatta) tunnilla on ratsastajia jotka tarvitsevat minua enemmän tukea ja neuvoja, mutta silti. Yleensä osaan itse huomata virheet ja korjatakin, kun alla on tuttu hevonen. Leevistä taas en tiennyt oikein mitään. Kun en itse edes tiedä teenkö nyt oikein vai pitäisikö parantaa, noh, silloin on vaikea kehittyä ratsastajana.

"Ollaanko me haamuja, vai miks meitä ei nähä?"



Kulmiinratsastus sitä vastoin sujui hyvin, Leevi pyrki itse kulkemaan seinänviertä joten ongelmia tuotti lähinnä vain ajoittainen jalustimen kolahtaminen seinään. Ympyröillä reittiä oli hieman vaikeampi ratsastaa. Meillä lähes aina, askellajista riippumatta, ensimmäinen puolisko venyi reilusti soikion puolikkaaksi ja käytiin kerran R-kirjaimessakin (ja usein ihan sen vieressä). Toisella puoliskolla taas kirittiin ympyrän venymistä ja saavuttiin S-kirjaimeen hieman oikaistulla reitillä. Kukin tyylillään, ympyröillä tuntui olevan liikaa mietittävää taivutuksen kanssa, että olisi täydellisiin reitteihin pystynyt.



Laukassa Leevi oli todella kiva ratsastaa. Laukka pyöri heti laukannostosta lähtien ja jalat oli alla kyllä koko matkan ajan. Taivutuksesta ei tietoakaan, ympyröillä yritin lähinnä vain panostaa reittiin ja jonkinlaiseen sisäpohkeen kuuntelemiseen. Tämä poni kun on jäykkä kuin mikä. Laukasta Leevi kyllä selvästi tykkää ja tykkään minäkin! Pidätteet laukan jälkeen jäivät hieman kuuntelematta ja siinä olikin hommaa koko loppu laukkatehtäväksi. Pidätteet läpi heti laukan jälkeen. Yksi ainoa kerta oli, jolloin en saanut Leevillä laukkaa nostettua. Itse annoin liian epäselvät avut ja poni lähtikin sitten raville. S-kirjaimesta sain hidastettua käyntiin (vaikka kädet taas nousivat luvattoman korkealle kun en vain osaa pitää niitä alhaalla äkillisissä pidätyksissä...) ja siitä uusi laukannosto. Paitsi että asetus oli pidätyksestä johtuen oikealle ja Leevi nosti oikean laukan vasemmassa kierroksessa. Noh, siitä vain takaisin raviin ja nyt kerrankin selkeät avut. Muuten laukka kyllä sujui ilman ongelmia ja laukkaa olisi Leevillä kiva ratsastaa enemmänkin.



Laukan jälkeen siirryttiin suoraan loppukäynteihin. Holli oli aika innokkaana laukasta ja ravit olisivat saattaneet olla, no hieman vauhdikkaat. Harmi sinänsä, sillä yleensä loppuravit ovat sitä parasta ratsastusta ja sen olisin halunnut kokea Leevin kanssa. Leevi oli koko tunnin kiltti kuin mikä, energinen mutta herkkä, toivottavasti pysyy sellaisena! Jäykkä tosin, mutta sitä en itse osannut korjata muuten kuin pamauttelemalla sisäpohjetta ja ohjaamalla ulko-ohjalla reittiä. Itse ponista tykkäsin kyllä tosi paljon, vaikken tunnista pitänytkään. Toivottavasti pääsisin Leevin kanssa pian
uudelleen tunnille, kenties vähän pienemmän ryhmän kanssa :)





- Melinda

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Takaisin "sen oikean" ratsastuksen pariin


Moi!

Tänään menin ennen tuntiani Amandan luokse. Sieltä sitten pyöräiltiin tallille neljän maissa ja mentiin katsomaan listaa; Melinda-Rasmus. Alunperin minun olisi pitänyt mennä Bobolla, mutta se oli sitten sutattu ja laitettu tilalle Rasmus. Okei, Bobo olisi ollut kivempi, vauhdista olen saanut tarpeeksi issikoiden kanssa viimeiset seitsemän päivää. No, mikäs siinä, ei Rasmuksessakaan mitään vikaa ole. Harjattiin ja varustettiin Rasmus, kunnes Maiju sitten joskus viittä vaille ilmoitti että vaihdetaankin Boboon. Rasmus kun oli tehnyt tänään ja tulisi vielä tekemään monta tuntia, toisin kuin Bobo. Amanda jäi siis purkamaan Rasmusta ja minä kiiruhdin varustamaan Boboa. Ihme kyllä kaikki saatiin valmiiksi, Sinin ja Amandan avulla kaikki onnistui ajallaan.

Kaikki kuvat (C) Amanda


Kentällä Bobo liikkui eteen ja taakse selkäännousussa. Se hieman hankaloitti satulaan pääsyä, varsinkin kun nousin jakkaralta. Alkukäynneissä tuntui taas todella oudolta. Kaula tuntui kapealta ja pitkältä ja erityisesti pää tuntui olevan luonnottoman ohut. Vatsa tuntui myös paljon ohuemmalta tynnyri-issikoiden jälkeen ja korkeuttakin oli melkein tuplasti! Kaikenkaikkiaan tuntui vain oudolta.



Aloitettiin heti ravitehtävällä. Keskihalkaisija ja päätyihin voltit. Kaikkiin neljään kulmaan tehtiin käyntisiirtymiset, joissa tarkoituksena käyttää mahdollisimman paljon istuntaa. Volteilla taas tietenkin taivuttelua. Käyntisiirtymiset sujuivat ihme kyllä alusta alkaen hyvin. Tiivis istunta, jalat kiinni, peppu satulaan, muista kyynerkulma. Ohjaa ei tarvinnut paljoakaan käyttää ja saatiin siirtymisistä kehuja myös Maijulta. Ihme kyllä tälläinen istuntajuttu minulta nyt sitten sujuikin!

Volteilla taivutus riippui lähinnä vain suunnasta. Oikeaan kierrokseen taivutus oli helppo vaatia kevyellä sisäpohkeella ja ulko-ohjalla. Vasemmalle taivutusta taas ei meinannut millään löytyä. Sisäpohje pam, ei auta. Sisäpohje napauttaa uudestaan, ei reagointia. Raippa apuna, ei nyt huvita taipua. Vasemmalle sai kyllä kovasti taivutusta vaatia ja teinkin useita ympyröitä putkeen.

Kohta Maiju jo sanoikin että otetaan jalustimet kaulalle, jaahas vai niin. Sinne meni tasapaino. Vai menikö? Viimeksi kun menin ilman jalustimia, menin Bobolla ja osasin istua. Ja viimeksi kun menin Bobolla, menin ilman jalustimia ja osasin istua. Jep, täysin selvää suomenkieltä parhaimmillaan. Ilman jalustimia jatkettiin samaa tehtävää. Siirtymiset sujuivat yhä hyvin, vaikka itse aluksi säädinkin jotain ravissa. Taivutus löytyi tosi nätisti oikealle ja vasemmaltakin sitä alkoi pikkuhiljaa löytyä. Ainoa ongelma vasemmalle taivuttaessa oli vauhdin lisäys. Bobo kun pamauttelevasta sisäpohkeesta lisäsi vauhtia ja samalla ravi oli pomputtavampaa ja tippumisriski kasvoi. Kyydissä kuitenkin pysyin ja taivutuksen vaatiminen jatkui ravispurteista huolimatta. Muuten ravin tahti oli kuitenkin kiva ja ympyrät paranivat kerta toisensa jälkeen.

"Kyl tää taivutus sujuu pyykkinaruohjillaki!"







Jatkettiin pian lyhyet sivut ja voltit laukassa. Kulmiin yhä käyntisiirtymiset ja muuten ravia. Laukannostot sujuivat Bobon kanssa hyvin. Taivutuksen sai yhä vaatia erityisesti vasemmalle, mutta laukassa se alkoi jo sujua hieman paremmin. Laukan jälkeiset siirtymiset olivat aika haastavia, kun Bobo alkoi hiljalleen kuumuakin. Siirtymisissä sai enemmän käyttää ohjaa istunnan sijaan, mutta kyllä Bobo aina siirtyi käyntiin nätisti. Ravattiin hetki vielä uraa pitkin. Siinä Bobo kävi jo aika kuumana ja oma pomppimiseni ilman jalustimia ei auttanut asiaa.











Käveltiin hetki ja jatkettiin sitten laukkaa pienissä ryhmissä keskiympyrällä. Itse otin jalustimet takaisin laukkaa varten. Laukka keskiympyrällä sujui Bobon kanssa hyvin vasemmalle. Laukka pyöri hyvin ja oli kivan rentoa. Asetuskin löytyi ja muutenkin saatiin kivasti laukattua koko pätkä. Laukan jälkeinen "käyntisiirtyminen" kesti meillä aika pitkään ja sisälti aika paljon ravia :D






Käveltiin taas kun toinen ryhmä laukkasi ja sitten vaihdettiin suuntaa. Laukattiin samalla tavalla oikeaankin kierrokseen. Nyt alkoi vauhtia riittää enemmän ja sisäpohkeelle Bobo jäi aikalailla kuuroksi. Aina kun yritin asettaa Boboa ympyrän mukaan, se pienensi ympyrää, jolloin piti jättää asettaminen sikseen ja palata suuremmalle ympyräreitille. Laukka kuitenkin pyöri kivasti ja pikkuhiljaa alkoi asetuskin löytymään hyvin.



Ravattiin vielä pikaiset loppuravit, ideana tehdä omaan tahtiin siirtymisiä jotta hevoset palailisivat avuille laukkahehkutuksistaan. Siirtymiset piti ratsastaa hyvin ja selkeästi läpi. Bobon kanssa tyydyin lähinnä ravaamaan ympyröillä taivuttaen kovasti. Taivutuksissa Bobo keskittyisi työntekoon eikä vauhtiin ja rentoutta alkoi hieman löytyä ennen loppukäyntejä. Bobo oli tosi kiva ja mukavasti avuilla koko tunnin. Huomenna minulla on korvaustunti seitsemältä, kun en ensi keskiviikkona tunnille pääse. Postausta yritän saada pian kasaan!





- Melinda

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Fiiliksii


Moi!

Pitkästä aikaa taas blogin päivittelyä. Seitsemän päivän issikkaleiri on nyt takanapäin ja voisinpa antaa lähes mitä vain, ettei olisi tarvinnut sieltä pois lähteä. Postauksia leiristä tulee neljä kappaletta, + kenties erikoispostaus issikoista joihin ihastuin :) Mahdollista erikoispostausta lukuunottamatta kaikki leiristä tulevat postaukset olen jo kirjoittanut. Käyn ne vielä läpi, muokkailen kuvat ja odottelen kavereilta vielä kuvia leiristä. Postauksia julkaistaan yksi kappale kahden päivän välein, postaukset kun ovat sekä teksti- että kuvatäytteisiä. Ensimmäinen leiripostaus tupsahtaa luettavaksi tämän viikon aikana, pysykää siis kartalla!



Tietovisaan on vielä aikaa osallistua! Osallistujia on tähän mennessä vain kourallinen, joten mukaan mahtuu! Ei tarvitse tietää minusta mitään, mutta ainahan voi kokeilla (ja ilman yrittämistä ei voi voittaa ;). Osallistumisaikaa siis kesäkuun loppuun asti, toivottavasti osallistujia nyt saadaan!

Kuten jo edellä mainitsin, issikkaleiri on nyt käyty. Leirillä ei tekeminen loppunut, viikon aikana mm. yömaastoiltiin, leikittiin ilman satulaa, pidettiin kauneusnäyttelyt, kiitolaukkailtiin, hypittiin maastoesteitä, maastakäsiteltiin hevosia, uitettiin ja ratsastettiin ilman varusteita. Kaikesta tästä enemmän tietoa ja kuvia siis postausten muodossa, mutta nyt vähän fiilistelyä:

( Kaikki muut kuvat minun ottamia, mutta kolme viimeistä (C) Siiri Markkanen )











- Melinda

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Ei niin tuttu ratsu


Moi!

Tämän viikon keskiviikkona tunnin piti pitkästä aikaa Maiju, Jenni kun pitää kesäkurssit aamuisin. Ratsuksi Maiju oli minulle antanut Retun, joka ei vakkariratsuihini kuulu. Retulla olen mennyt kahdesti ilman satulaa (joulu- ja tammikuun pakkasissa), satulalla en kertaakaan! Nyt olisi siis vuorossa ensimmäinen "oikea ratsastustunti" Retulla!


Päivän kuvaaja Eevi halusi tämän kuvan välttämättä postauksen "aloituskuvaksi" :D

Kuvat ja videot (C) Eevi ja Sara 

Kentällä paistoi aurinko, mutta lämmintä ei kyllä ollut. Kova tuuli nimittäin puhalsi koko tunnin ajan. Aloitettiin kävelemällä pitkillä sivuilla uran sisäpuolella ja siinä sitten ihan perus pohkeenväistöä käynnissä. Pohkeenväistö Retulla lähti lähes heti sujumaan, mistä olin aika hämmästynyt (ja salaa itsestäni ylpeä). Väistin ensin hieman liian jyrkästi, mutta kun Maiju siitä oikaisi väistämään loivemmin niin väistöt sujuivat kuin vettä vaan! En tiedä on Retu yleensä näin hyvä väistäjä, oliko sillä vain hyvä päivä vai olenko oikeasti kehittynyt, mutta väistöt olivat ehdottomasti tunnin onnistunein tehtävä!






Väistön jälkeen alettiin kävelemään (ja kohta ravaamaan) pääty-ympyröitä. Ympyröillä Retua sai vaatia kyllä kunnolla taipumaan, herra kun tuntuu hidastavan tahtia aina kun vähänkin yrittää taivuttaa. Samalla Retun kaula tuntui aivan mahdottoman pitkältä ja omat käteni seikkailivat Retun kaulaa kohti. "Kyynerkulma" oli selvästi tuntematon käsite omalle istunnalleni, kun Jennin kanssa olen keskittynyt lähinnä jalkoihin ja selkään. Nyt kuitenkin sain jokaisella ympyrällä ensin vaatia käynnin hyväksi, siitä alkaa taivuttamaan ja siinä muistaa vielä pitää kädet kyljissä. Huhhuh! Taivutuksesta ei kovinkaan ihmeellistä tullut, mutta käynti parani kun muistin raipan ja kädetkin pysyivät kyljissä!



Käsiin sai kyllä koko ajan kiinnittää huomiota!


Jatkettiin samaa tehtävää harjoitusravissa, mutta pitkien sivujen keskelle tehtiin pysäytykset (ravista ei kuvia ole, kun Eevi häipyi ihastelemaan alpakoita ;) ja siinä meillä Retun kanssa jatkui samalla tavalla. Ensin tahti kuntoon, siitä vaatimaan taivutusta ja siitä vielä keskittyä istuntaan. Ympyrät eivät olleet meidän juttu tällä tunnilla, mutta muuten ravi oli aika kivaa työstää Retulla. Retun askelissa oli helppo istua ravissakin (taaskaan en tiedä, onko Retulla oikeasti niin tasaisen tuntuiset askeleet, johtuuko se siitä että olen mennyt Retulla kahdesti ilman satulaa vai olenko kehittynyt istuntani kanssa). Pysäytykset olivat pohkeenväistön lisäksi sellainen "Jes!" juttu tunnilla. Istunnan tiivistys, kevyt nykäisy ohjista ja herra on jo pysähtynyt. Pohkeenpuristus ja ravi jatkuu. Ei voi muuta sanoa kuin että "Jes!"









Otettiin laukkaa hieman erikoisemmalla tehtävällä. Aloitettiin tavallinen pääty-ympyrä käynnissä, hieman ennen ympyrän puolta väliä väistettiin hevosen takaosaa ulospäin ja siitä sitten laukannosto. laukkaa jatketiin aina jonkinmatkaa pitkää sivua pitkin ja sitten käyntiin. Tarkoituksena, että hevonen saa jalat kunnolla alle laukassa ja laukka lähtee heti pyörimään. Ensimmäisellä yrityksellä väistö sujui hyvin, mutta laukka ei lähtenyt pyörimään sitten ollenkaan. Käytin raipan apuna ja vastauksena oli aikamoinen pukitus (josta tottakai rangaistuksena uusi raipan käyttö) ja sen jälkeen laukka pyöri hieman liiankin pitkään. Muissa laukannostoissa Retu oli jo ennen laukannostoa reippaana ja innokkaana. Väistö jäi usein aika vähäiseksi, mutta laukka nousi joka kerta. Laukkaa sai kyllä pyytää eteen aika paljon ja asetuskin jäi aika vähiin. Sanoisinko vaikka että liikaa tekemistä tälle ratsukolle, kun en Retua vielä oikein tunne :P





Niin.. Kun yrittää keskittyä kaikkeen muuhun, niin istunnalle ei jää aikaa





Jatkettiin samalla tehtävällä vielä toinen suuntaa ja aika samalla tavalla sekin sujui. Ennen laukannostoa Retu intoili ja pohkeenväistö jäi vähäiseksi. Laukka ei mitään kovinkaan reipasta ollut ja asetus oli olematon. Oma istunta temppuili ja en oikein tiennyt mihin ongelmaan olisi pitänyt keskittyä. Huokasin helpotuksesta kun siirryttiin loppuraveihin. Ravissa Retu oli taas reippaana (mikä kumma näitä hevosia saa tsemppaamaan loppuraveihin?) ja itse tuppauduin aluksi jarruttamaan vauhtia liikaa. Maiju käski antaa Retun ravata ja annoin herralle sitten kaipaamaansa tilaa. Kas kummaa, eihän se herra siitä mihinkään räjähtänyt vaan ravasi oikein nätisti ja kaulakin alkoi lyhentyä kummasti. Ympyröillä taivutus ei ollut ihmeellinen, mutta muuten loppuravit olivat kyllä kivat (harmi ettei siitä sattunut yhtään kuvaa).




Retu oli ihan kiva ratsu satulallakin. Pohkeenväistöstä ja loppuraveista jäi hyvä mieli, vaikka laukka- ja raviympyrät menivätkin vähän säätämiseksi. Vähän pitää herran tapoihin totutella, mutta ehkä meistä vielä ratsukko tulee!



Tietovisaan ehtii vielä osallistua! Kaikki mukaan!

- Melinda