maanantai 18. heinäkuuta 2016

Jalustin.net postaushaaste: Jatka lauseita -ja minähän jatkan!


Moi!

Tänään ajattelin toteuttaa jalustin.netin postaushaasteen, tehtävänä siis lauseiden jatkaminen. Yritin miettiä vastauksia pitkään ja toivottavasti lopputulos kelpaa! Kuvamatskuna muutaman viikon takainen kuvauskeikka tehoestekurssilta, jonka viimeistä päivää olin kuvaamassa. Maastoa kuvatessa erityisesti ikivarsat Cromi ja Rasmus onnistuivat edustamaan tavalla jos toisella. Mutta nyt siis lauseita jatkamaan!

Lempi askellajini... on luultavasti ravi. Ravi on yleensä parasta työstää; taivuttaa, lisätä, hidastaa ja muutenkin ratsastaa. Harjoitusravissa on myös hyvä harjoitella istuntaa, kun itse istun siinä kaikkein huonoiten. Loppuravit myös yleensä ovat tunnin onnistunein tehtävä, kun alla on nyt vertynyt ja rennompi hevonen. Vaikka ravi onkin mukavinta työstää, niin kiitolaukkaa maastossa ei kuitenkaan voita mikään!



Lähestyessäni esteitä... jännitän ja yleensä vain toivon että päästäisiin ratsukkona yli ehjinä. Hävettää, kun monessa muussa blogissa tähän on vastattu ties mitä hienouksia askelten laskemisesta esteen jälkeisen reitin miettimiseen. Itse tosiaan vain jännitän ja yritän hengittää! Jos saan ensi vuodeksi rahat kerättyä, niin pakotan itseni Rauhalahteen tehoestekurssille kärsimään oppimaan.

Tallilla pelkään... suurta epäonnistumista tunnilla. Muuten tallissa oleskellessa pelkään tekeväni jonkun vaaratilanteen aiheuttavan virheen. Onneksi yleensä tunnilta löytyy edes jotain onnistumista ja on Rauhalahtikin vielä pystyssä, vaikka olen siellä ratsastanut neljä vuotta!



Hevosmaailmassa en ymmärrä... kiusaamista. En hevosten, kuin tallilla kävijöidenkään kiusaamista, syrjintää tai hevosiin kohdistuvaa väkivaltaa. Onneksi Rauhalahdessa ja Sahalassa en ole moiseen törmännyt!

Unelmieni hevonen... omaisi Rasmuksen innokkuuden, Bobon ratsastettavuuden, Rommin itsepäisyyden, Hollin yritteliäisyyden, Morrin palkitsevuuden, Heran ystävällisyyden ja Dropin pilkkeen silmäkulmassa.



En pidä hevosista, jotka... eivät omaa mitään mielenkiintoa liikkumiseen tai työntekoon. Ei ole mukava ratsastaa hevosella, jota masentaa ajatuskin työskentelystä. Muuten en oikein osaa määrittää millaisista hevosista en pidä, kaikkien hevosten kanssa ei vaan saada yhteistä säveltä aikaan.

Hevosenhoitaja... tietää yleensä hevosista jos jonkinmoista ja on ollut unelma-ammattinanikin ratsastuksenopettajan rinnalla. Parhaimmillaan voi itse vain vieressä katsella ja ihastella kuinka hurjinkin villiratsu muuttuu lempeäksi tuntiponiksi hevosenhoitajan käsissä. Kummallista kyllä, mutta tästä ammatista haaveilin eniten Sahalan leirillä, kaatosateessa, yöllä, kantamassa heiniä tarhaan.



Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä... hevosesta ja sään kylmyydestä riippuen laitan jotain lämpimämpää tai sadetta kestävää päälle. Samalla myös toivon, ettei ratsastuspohja ole liukas ja että kuvaaja jaksaa sateesta huolimatta ikuistaa ratsastustani tunnin ajan.

Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa... istuntaongelmat! No ei, kyllä nykyään multa aika hyvin sujuu mm. pohkeenväistö käynnissä ja raviympyrät ja -lisäykset. Toisinaan opettajat ja muutamat ystävänikin kehuvat "hevoskuiskaaja" taitoani, kun kuulemma osaan rauhoittaa kuumuvan, komentaa äkäistä ja saada luottamuksen epäilevään hevoseen. En nyt siitä hevoskuiskauksesta tiedä, mutta joskus kyllä saan yhteyden hevoseen, vaikka se olisi hermostunut tai äkäinen.



Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin... todennäköisesti suuntaan aluksi valokatkaisijaa kohti kännykän valossa. Hetken yrittäisin pakottaa valot syttymään ajatusteni ja valokatkaisijan painelun avulla, kunnes lopulta myöntäisin itselleni että sähköt meni. Seuraavaksi suuntaisin opettajan, tallihenkilökunnan, omistajan tai jonkun pätevämmän luo ilmoittamaan asiasta.

Ratsastusleirit... Sahalassa ovat joka kesän kohokohta! Toki Rauhalahden kurssitkin ihan mukavia ovat, vaikken niillä muutamaan vuoteen ole käynytkään. Sahalan maastoja, issikoita, ohjaajia ja ylipäätään tunnelmaa ei vaan voita mikään. Nytkin kyttään jatkuvasti Sahalan sivuja odottaen, milloin ensi vuoden leirit tupsahtavat varattaviksi!



Leikkituntien idea... on kerrankin unohtaa koulukiemurat ja nauttia rennosta hauskanpidosta hevosten kanssa. Kaikenlaiset pelit, leikit ja muutenkin ilman satulaa humputtaminen ympäri kenttää nauraen saa kyllä aina hyvälle mielelle!

Maastoilu on parhaimmillaan... Sahalassa. Joko maisemia ihaillen, vuorilla kiipeillen tai ryminällä laukkaaminen. Lisäksi mukava seura ja ratsu, takki johon saa pienen kameran mukaan ja lettutauko kodalla, niin parempaa maastoa ei voisi olla.



Aina kun putoan...  Sitten, kun joku kerta putoan ensimmäistä kertaa... niin luultavasti nauran. Ainakin jos en ole kovin vakavasti pudonnut. Lisäksi saattaisin huudahtaa jotakin, kuten "Oho!", tai "No nyt vihdoin tipuin!". Seuraavaksi huikkaisin kuvaajalle, että saihan tämä tapauksen ikuistettua ja mielessäni naureskelisin miten kirjoittaisin putoamisesta postaukseen :D

Siinä siis ensimmäinen toteutettu postaushaaste! Mitäs piditte? Myöhemminkin aion postaushaasteita toteuttaa, jos sopivia osuu kohdalle. Toki vanhojakin postaushaasteita voisin ajatella tänne julkaista. Jos saan kuvat muokattua ja tekstin kirjoitettua valmiiksi, niin keskiviikkona tänne pitäisi tupsahtaa postaus toisesta tunnistani Hollilla, siihen asti siis!


- Melinda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti