sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Vesipeto on irti!


Moi!

Viikko sitten keskiviikkona Lotta oli laittanut ratsukseni Hollin, tällä kertaa tosin edessä maastoreissu! Ennen tuntia minulla oli talutus, jonka aikana Holli ehti makoilla mukavasti karsinassaan ja harjattavaa riitti. Harjaus ja varustus siis pikavauhtia, muutama kuva kuitenkin ehdittiin ottaa ennen kentälle lähtöä. Kentällä Lotta käski laittamaan estejalkkarit, että päästäisiin kevyeeseen istuntaan. Minä tyydyin laittamaan jalustimet viimeiseen reikään, kieppejä en viitsinyt alkaa tekemään :D

Kaikki kuvat (C) Nanna, joka urheasti vammaisurheilijanakin päätti tulla kuvaamaan maastoreissun!


Lähdettiin maastoon Lotan ja Jarvin johdolla, minä ja Holli heti toisina jonossa. Lotta sanoi että Holli saattaa innostua maastossa ja siksi Hollin voi laittaa maastoon vain sellaiselle ratsastajalle, joka on mennyt Hollilla ennenkin. Itse yritin miettiä kaikki mahdolliset keinot pitää Holli jonossa paikallaan, mutta siinä vaiheessa mitään ei tullut mieleen.




Käveltiin pitkälle ja otettiin ravia Jätkänkämppää kohti. Ravissa Holli innostui aika paljon (tiesi varmaan laukan lähestyvän) ja mentiin muutamaan kertaan lähinnä Jarvin vierellä kuin takana. Holli oli muutenkin koko ajan Jarvissa kiinni ja Lotta vilkuili jatkuvasti taakseen, että pysyikö Holli vielä jonossa. Hidastettiin käyntiin Jätkänkämpällä ja käännyttiin ympäri. Holli oli edelleen Jarvissa kiinni ja Lotta läpsäisi Hollia kevyesti raipalla turvalle. Holli perääntyi heti ja nostettiin laukka. Laukassa Holli meni aika rauhallisesti, laukka pysyi yllä eikä kertaakaan edes yritetty mennä ohi Jarvista. Ravattiin hetki ja Holli pysyi Jarvista hyvän matkan päässä, enää ei ollut kiirettä.




Paras tapa kävellä maastossa, on mennä turpa kiinni edellä menevän hännässä, eikös?

Hidastettiin käyntiin ja käveltiin rantaa kohti. Kahluuttamaan siis! Jarvi meni ensimmäisenä järveen, Holli perässä ja Masi Hollin jälkeen. Jarvi seisoi järvessä paikallaan Hollin kanssa, mutta Masi jäi rannalle pyörimään. Lotta tokaisi Hollille että innostuhan vähän ja Holli alkoikin pian kuopia vettä oikein innolla. Kesti hetki saada Holli järvestä pois, kun vesi oli niin kiehtova juttu. Hollin kaula, jalat ja vatsa olivat ihan märkiä, samoin omat kenkäni ja sukkani. Kahluutus oli kuitenkin tosi hauskaa, kiva kerrankin kahluuttaa hevosta joka todella tykkää vedestä!




Masia odotellessa...


Lotta ja Jarvi pakenee paikalta kun Holli Vesipeto astuu näyttämölle!




Tässä kuvassa näkyy miten Holli on onnistunut kastelemaan kaulansakin


Muut kävivät vielä kahluuttamassa ja Hollin suojat korjattiin oikein (olivat irronneet hieman kahluutuksessa). Lähdettiin kävelemään tallia kohti ja Hollin kavioista alkoi kuulua kilkatusta. Lotta kysyi olinko tarkistanut Hollin kaviot ennen tuntia, ja enhän minä ollut kun kiirekin oli. Käveltiin rauhassa tallipihan lähellä vielä pikkumaasto ja siitä tallin eteen jalkautumaan. Lotta kysyi oliko Holli innokas ja kyllästyttääkö jo Hollilla meno. Vastasin, että intoa riitti ennen laukkaa, mutta sen jälkeen päästiin menemään rauhallisemmin ja kahluutus meni hyvin. Eikä Holliin voi kyllästyä!



Tallissa vielä tarkistin Hollin kaviot, eikä niissä ollut kenkiä irtoamassa, ainakaan pikaisen tarkastuksen pohjalta. Tämän viikon keskiviikkona en päässyt tunnille, kun oltiin mökillä juhlimassa siskoni synttäreitä. Tänään (sunnuntaina) minulla kuitenkin on korvaustunti ja siitä postausta myöhemmin :)

- Melinda

PS. Helmi voi hyvin. Syöminen on yhä vaikeaa ja munuaiset ovat laajentuneet, mutta veriarvot lähes normaalit. Mitään vaaraa lopettamisesta ei siis tällä hetkellä ole :) Nyt vielä jatketaan antibioottikuuria ja kolmen viikon päästä taas kontrolliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti