perjantai 7. lokakuuta 2016

Supersuloinen ratsun alku


Moi!

Tämä postaus kertookin muutaman viikon takaisesta tunnista, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa menemään Rauhalahden 5-vuotiaalla vauvaponilla - Danilla! Karsinassa Danieli oli oikein kiltti tapaus, vaikka hieman hössöttikin ympäriinsä ja kaikki mahdollinen kumisuasta chapseihin piti haistella moneen kertaan. Käytävälle oli myöskin ponin mielestä kiva tuijotella, karkuun ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka koko ajan sai ponin perään katsoa!

Kaikki kuvat (C) Silja Tikkanen


Suunnattiin ihanaan syyssäähän kentälle ja aloitettiin tunti käynnissä pohkeenväistöllä. Pitkille sivuille ratsastettiin loivat kiemuraurat pohkeenväistössä, muuten käyntiä lyhyillä sivuilla. Maiju sanoi, että minun kannattaa Danin kanssa tehdä tehtävää helpotettuna. Loivan kiemurauran ensimmäinen puolikas tultiin siis käynnissä ja väistöä otettiin vasta suoristuksen jälkeen uralle takaisinpäin tultaessa. Aluksi en oikein uskaltanut Dania hirveästi vaatia, kyseessä kuitenkin nuori poni jolla menen ensimmäistä kertaa. Pian kuitenkin selvisi mullekin, ettei tämä poni toimi ilman vaatimista. Aina kun väistö sujui hyvin, poni sai kehuja äänen ja taputusten kautta. Käynnissä Dania sai vaatia liikkumaan eteen ja pohkeenväistössä apujen tuli olla selkeitä. Minulta meni hetki tottua ratsastamaan Dania, mutta kyllä väistö lähti ihan hyvin sujumaan ja Dani vaikutti kivalta.






Jatkettiin väistön jälkeen ravissa uraa pitkin, päätyihin tehtiin ympyrät tarvittaessa. Ravissa ideana oli tehdä käyntisiirtymisiä. Siirtymisten tuli olla nopeita ja hevosten tuli reagoida apuihin heti. Käyntisiirtymisen jälkeen ravin piti heti jatkua reippaana. Danin kanssa piti aluksi käyttää raippaakin raviinsiirtymisissä ja ravin aikana. Ympyrät sujuivat ihan mukavasti, vaikka taivutusta piti vaatia ja erityisesti yhden kulman Dani olisi kovasti halunnut oikoa. Kun Danin moottorin sai käynnistymään, niin ponihan oli itseasiassa reipas ja tosi kiva ratsastaa! Käyntiinsiirtymisissä piti ottaa pidäte napakasti ja raviin lähdettiin kuin lennosta takajalat heti kunnolla alle polkien. Muutaman kerran raviinsiirtymisissä Dani nosti laukan ja yhden ympyränkin jouduin laukkaamaan ennen kuin vauvaponi innokkuudeltaan siirtyi taas raviin. 











Ravisiirtymisillä saaltiin hevoset hyvin herätettyä teräviksi avuille ja pidettiinkin seuraavaksi pieni käyntitauko. Välikäyntien jälkeen otettiin laukkaa uraa pitkin. Aluksi laukannosto ei oikein sujunut, kun avuista huolimatta Dani lähti vain ravaamaan. Maiju käski käyttämään raipan apuna laukannostossa ja sitä kautta Dani lähtikin laukkaamaan oikein hyvällä tempolla. Tunnilla meitä ei ollut hirveän montaa ja tilaa kyllä oli. Päätyihin tein silti muutaman kerran ympyröitä. Aina kun välimatkat kasvoivat, Maiju kehotti ottamaan edellämenevän ratsukon kiinni ja se oli kyllä hauskaa! Menin osittain aina kevyessä istunnassa ja vauvaponi polki jaloillaan alle kunnolla. Laukka oli kyllä tosi hienoa, ihan huippuponi kyseessä!




Juu mun varpaita ei kannata kattoa... Mutta nyt uusien housujen, kenkien ja chapsien myötä tämä varpaiden alaspäin sojotus -ongelma on kyllä poistunut lähes kokonaan!


Vaihdettiin suuntaa käynnissä ja jatkettiin sitten taas laukkaa. Itseltäni alkoivat pikkuhiljaa voimat loppua, mutta onneksi Dani pyöritti moottoria nyt itsekin. Laukka oli yhä etenevää ja tempo pysyi reippaana koko laukan ajan. Muita hevosia kiinniottaessa poni todellakin kiihdytti vauhtia ja mentiin kyllä kovaa! Olen aina kuvitellut Danin laiskottelevana ponina, joka ei mihinkään liiku, mutta kyllähän sitä upeaa liikettä löytyykin!



Laukan jälkeen jatkettiin suoraan loppuraveihin. Itse aloin olla jo ihan poikki äskeisestä laukasta, joten keventäminen tuntui aluksi todella raskaalta. Ponilla kuitenkin riitti intoa ja kai se minuunkin sitten vähitellen tarttui, enkä ollut enää ihan kuolemaisillani satulaan. Loppuraveissa Dani myös venytti kaulaa pidemmälle alas ja kulki toisinaan ihan mukavan pyöreänä. Käytiin vielä kävelemässä loppukäynnit maastossa. Maastossa Dani oli aika innokas ja ravasi korvat hörössä kaverit kiinni aina kun välimatkaa oli pikkiriikkisenkin verran. 





 Dania suloisempaa ponia voi kyllä olla vaikea löytää!

Dani oli koko tunnin tosi kiva, vaikka alkuun pitikin herätellä ponia liikkumaan. Kun moottorin sai käyntiin, niin vauvaponi olikin varsin reipas tapaus ja yritti kyllä tunnin ajan parhaansa, vaikkei nuoren ikänsä takia kaikkea vielä osaakaan. Laukassa varsinkin takajalat polkivat alle tosi hyvin ja Dani oli supersuloinen uusi tuttavuus. Tunnin jälkeen Dani sai vielä palkinnoksi leipää, joka tätä ponia kiinnosti niin kovasti että kaappasi minut kaulansa avulla itsensä väliin. Siihen Danin omalaatuiseen "halaukseen" jäin sitten hetkeksi jumiin, ennenkuin leivän avulla houkuttelin tämän nälkäisen ystävän päästämään minut irti. Suloinen kuin mikä, eikä tälle leivänhimolle voinut kuin nauraa :D

Niin tuota Dani...

...enpä ole ennen kuullut ihmisten jääneen jumiin ratsunsa leivänhimoisen"halin" vuoksi!


- Melinda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti