keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Viime talven kuvavarastoista


Moi!

Tässä viikonloppuna huomasin koneen muistin taas täyttyneen monista kuvista ja järkytyksekseni totesin, kuinka monta julkaisukelpoista (tai ei aina sitäkään) kuvaa on multa jäänyt julkaisematta! Joulukalenteria en ehdi tehdä, mutta lupaan toteuttaa muutamia erikoispostauksia joulun kunniaksi (ja kuvapostauksia ainakin on tulossa monen monta kappaletta). Erikoispostauksia saa (ja täytyy!) ehdottaa alas kommenttikehään. Tällä kertaa vuorossa olisi kuvapostaus viime talvelta hiihtoloman aikoihin. Kommentoithan myös suosikkikuvasi alas!

1.


2.


3.


4.


5.


6.


7.


8.


9.


10.


11.


- Melinda

maanantai 28. marraskuuta 2016

Pelkoja kohtaamassa


"Hengitys kiihtyy, kädet hikoavat, nielaisen kymmenettä kertaa peräkkäin. Monta hermostunutta askelta ilman määränpäätä ja vielä yksi vilkaisu viestiin. Ei se ole, ei se voi olla. Siitä on liian pitkä aika. En osaa. Kädet tärisevät ja paniikki leviää ympäri kroppaa. Kannattaako tunnille mennä, jos pelottaa nousta tuttuun, mutta niin kaukaiselta tuntuvaan satulaan? Jos kyyneleet vierähtävät silmiin jo esteen nähdessään?"

Fiilikset ennen tuntia oli kaikkea muuta kuin hyvät. Kyseisellä viikolla olin saanut estekammoni takaisin kenties pahempana kuin koskaan. Masan kanssa estetunti oli ollut suorastaan katastrofaalinen. Minulla ei ollut ollut minkäänlaista kontrollia eteenpäin laukkaavaan poniin, kun ylitimme esteet kerta toisensa jälkeen vaarallisella nopeudella. Alle viikko tästä tunnista oli Rauhalahdessa vuorossa taas estetunti, tällä kertaa Rasmuksella.

Rasmus oli edellisellä tunnilla, joten sain panikoida tallissa kuljeskellessa. Varmaankin kaikki pahimmat mahdolliset (ja mahdottomatkin) tapahtumat tuli käytyä läpi ennen tuntia. Satulaan noustessa pelotti, mutta pystyin hymyilemäänkin...vähän ja varovaisesti.

Aloitettiin verryttelemällä loivan kiemurauran reitillä olevilla puomeilla ja S-pitkän sivun puomisarjalla molempiin suuntiin. Rasmus oli yllättävän hyvin avuilla, toisaalta itse päätin pelata varman päälle ja tehdä käyntiinsiirtymisiä sinne tänne. Ihan vain varmuuden vuoksi. Rasmus vastasi pidätteisiin suht nätisti ja sain Maijulta kehuja hyvästä kontrollista. Huh.

Kaikki kuvat (C) Inka Pellikka




Tähän väliin laukattiin molempiin suuntiin uraa pitkin kevyessä istunnassa. Odotin Rasmuksen lähtevän käsistä tai kuumuvan, mutta Rasmus olikin ihan rauhassa ja kuuliaisena koko laukkapätkien ajan. Kaikki hyvin vielä ennen hyppäämistä. Siirryttiin seuraavaksi hyppäämään oikeassa kierroksessa äskeistä loivan kiemurauran ristikkosarjaa. Tarkoituksena oli hyvät reitit ja laukanvaihdot oikeissa kohdissa. Rasmus pysyi laukassa rauhallisena ja hypyt sujuivat hyvin. Oma johtava ohja oli hieman kadoksissa, mutta hyvin avuilla oleva Rasmus vaihtoi laukan joka kerta oikein pienestäkin avusta. Maijukin kehui kuika hyvin avuilla Rasmus oli. Sitä en meinannut itsekään uskoa.



Viimeisimpänä tehtävänä hypättiin S-sivun sarjaa, jossa tultiin ristikko, 9m, pysty, 5m, pysty, väleinä. Aloitettiin aluksi pikkuesteillä, mutta loppuakohden esteet nousivat kyllä reilusti korkeammiksi, kuin mitä tunnin alussa olin uskonut että uskaltaisin hypätä. Ennen sarjalle tuloa tein aina ympyrän C-päätyyn, ihan vain varmuuden varalta, että saataisiin kontrolli pidettyä. Ei sillä että Rasmus olisi mitään seonnut, en mista milloin se olisi ollut näin hyvin kuulolla. Estekorkeuksien kasvaessa myös vauhdin tuli kasvaa, mutta se ei tuottanut meille mitään ongelmia. Oma istunta ei ollut ajan tasalla oikein yhtään, viimeisen vuoden aikana on tullut hypättyä vain korkeintaan 60cm. Ehkä se voidaan antaa anteeksi, kun me kuitenkin selvittiin.

Aloitettiin ristikoista...



...mutta päädyttiin vähän korkeampiin!

Aiemmin samalla viikolla olin itkenyt estetunnin jälkeen ja kammoksunut esteiden ylittämisen ajatustakin. Nyt Rasmuksen kanssa ylitettiin (omien arvioiden mukaan) n. 80cm sarja ongelmitta. Mentiin kovaa, pidin siitä. Hypättiin esteitä, hymyilin viimeisen pystyn jälkeen. Nauroin jopa. Kiitos Rasmus, tätä mä tarvitsin. Rohkeutta, varmuutta ja itseluottamusta. Kiitos ♥
+ Kiitos vielä te kaikki ihanat kannustajat, jotka sai mut nousemaan satulaan peloista huolimatta, kiitos siis Silja, Amanda, Nanna, Inka ja Eevi ♥


Loppuraveja ei menty, mutta pitkin ohjin kävellessäänkin Rasmus kiihdytteli tuttuun tapaansa. Tunnin aikana tuli valtava huojennus ja rauha. Tällaista sen pitäisi olla. Tällaista se oikeasti on. Siksi mä tätä teen. Koska mä rakastan sitä.


- Melinda

lauantai 19. marraskuuta 2016

Maailmanluokan esteratsu koulutunnilla

Moi!


Viimeisillä ulkokauden tunteina pääsin menemään Hollilla. Fiilikset ennen tuntia eivät olleet kovin hyvät, viime tunti Hollilla kun oli mennyt huonosti pojan kaahatessa ja kuljettaessa ratsastajaa minne lystää (ja sillä vauhdilla millä lystää). Eipä siinä muutakaan vaihtoehtoa ollut, mutta tunti kyllä päättyi hymyillen :)

 Kaikki kuvat (C) Inka Pellikka


Tämä tunti aloitettiinkin tavallisesta poiketen laukkatyöskentelyllä kahdella pääty-ympyrällä. Laukassa saataisiin itsemme ja hevoset lämpimäksi lopputunnin ravityöskentelyä varten. Muut tunnin ratsut menivät kentän puoleiseen päätyyn, kun taas itse päädyin Hollin kanssa ainoina laitumen puoleiseen päätyyn. Kerrankin olisi meillä tilaa laukata!


Laukassa oikeassa kierroksessa Holli oli tosi kiva. Itse menin lähinnä kevyessä istunnassa keskittyen vain tarpeeksi suureen ympyräreittiin ja etenevään laukkaan. Ravisiirtymisiä ei tullut ja asetustakin löytyi. Kaikin puolin tosi kiva laukkapätkä saatiin oikealle!


Vasen kierros sitä vastoin ei ollut se meidän juttu. Holli tajusi kaveriensa olevan toisessa päädyssä ja ohjaaminen kärsi pojan yrittäessä karata toiseen päätyyn. Vasen kierros muutenkin on Hollille vaikeampi, joten välillä sitten kiihdyteltiin ravissa laukan sijaan. Sen lisäksi, että Holli ei pysynyt ympyrällä ja siirtyi raviin herkästi, Holli myös hyppi tötteröiden yli. En muista montako tötteröä ylitettiin kiertämisen sijaan, mutta vastaus on monta! Maijukin tuumasi Hollin luulleen kyseessä olevan estetunti!





Laukan jälkeen jatkettiin hetki käynnissä päivän tehtävään. Laitumen puoleisella pitkällä sivulla tehtiin voltti puoleen väliin sivua ja lyhyiden sivujen keskelle tehtiin pysäytykset. Tallin puoleisella pitkällä sivulla tehtiin loiva kiemuraura, jonka puolessa välissä tehtiin myös pysäytys. Holli oli aika innokkaana menossa eteenpäin laukan jälkeen ja puksuttikin eteenpäin vauhdilla. Ympyröillä taivutukset sujuivat kuitenkin ihan mukavasti, eikä oiottu kovinkaan paljon. Pysäytykset vaativat paljon valmistelua ja tahdonvoimaa. Kyllähän Holli aina pysähtyi, mutta ei aina ajoissa, eikä aina malttanut odottaa tarpeeksi kauaa paikoillaan.



Jatkettiin kohta samaa tehtävää ravissa ja Holli kiirehti eteenpäin. Loivalla kiemurauralla tehtiin nyt pysäytyksen sijaan käyntiinsiirtyminen, mutta ei se silti tehtävää paljon helpottanut. Hollilla oli vauhti päällä ja pidätteet eivät menneet läpi tarpeeksi nopeasti. Pysäytykset onnistuivat vasta lyhyiden sivujen lopussa ja käyntiinsiirtyminen loivalla kiemurauralla ei osunut puoleen väliin tötteröiden kohdalle.



Maiju neuvoi Hollin kanssa hellittämään ohjaa ja ottamaan aina yhden selvän pidätteen pysäytyksiin, käyntiinsiirtymisiin ja muutenkin aina kun vauhti pääsi kasvamaan liikaa. Pidätteen jälkeen piti heti hellittää ja antaa ohjan jopa roikkua, ettei veto jäisi päälle. Näillä neuvoilla Holli rauhoittui huomattavasti ja tehtävä sujui paljon paremmin. Pysäytykset saatiin nyt lyhyiden sivujen keskelle ja käyntiinsiirtyminen tötteröiden väliin. Myös voltilla taivutus sujui paremmin ja Holli kulki rennompana ja hieman pyöreämpänä eteen.



Lopputunnista tehtiin vielä suoralla uralla ravissa temponmuutoksia. Hidastus ei meillä ollut kovin selkeä, mutta jonkinlainen hidastus silti. Ravilisäyksessä piti olla varovainen, ettei Holli innostu liikaa, mutta ihan hyvin sekin sujui. Holli oli koko tunnin kiva, vaikka tötteröt olivatkin mielenkiintoisia esteitä. Kun pidätteet sai ratsastettua läpi, Holli oli rauhallinen ja kivasti kuulolla :)


- Melinda


lauantai 5. marraskuuta 2016

Huippuponi Piat!


Moi!

Ilman satulaa estetunnin jälkeen olikin vuorossa koulutunti, jolle mulle oli laitettu ratsuksi Retu. Retulla meno ei kuitenkaan huvittanut, mutta onnistuin onneksi vaihtamaan Amandan kanssa ja pääsin menemään Piatilla.

Kaikki kuvat (C) Eevi Manninen

Alkutunnista verryteltiin ravissa pääty-ympyröillä. Laitumen puoleisella pitkällä sivulla tehtiin kolme käyntiinsiirtymistä ja tallin puoleisella sivulla taas uralla taivutuksia ulospäin. Käyntiinsiirtymisissä Piat oli aluksi hieman tahmea ja siirtymiset kestivät pitkään. Useiden siirtymisten jälkeen Piat oli kuitenkin kivasti kuulolla. Alkuun Piat oli aika jäykkä ja vaati paljon ulko-ohjan tukea taivutuksissa. Jennin kanssa keskityttiin kuitenkin eniten omaan istuntaani, kun tuppauduin istumaan aina satulan toisella puolella. Kun sain painoin jakautumaan tasaisesti, Piat taipui ihan hyvin sisäpohkeen ympärille molemmissa kierroksissa.





Tähän väliin otettiin laukkaa uraa pitkin pienissä ryhmissä. Laukassa saatiin mennä kevyessä istunnassa ja irrotella kunnolla! Piat innostui laukasta paljon ja laukkasi mielellään edellä menevän Retun kiinni useampaan kertaan. Laukka oli tosi etenevää ja Piat laukkasi korvat hörössä molempiin suuntiin.

Joo, huomisen tunnilla _lupaan_ keskittyä kantapäiden alhaalla pitämiseen!


Kun kaikki olivat laukanneet molemmat suunnat, siirryttiin peruutustehtävään lopputunniksi. Tultiin tehtävää aluksi käynnissä ja ideana oli kääntää aina laitumen puoleiselta pitkältä sivulta mistä tahansa kohti ikäänkuin kaartoon keskelle ja siitä peruuttaa muutama askel. Peruutuksesta tuli siirtyä suoraan käyntiin ja jatkaa toiselle pitkälle sivulle ja sitä kautta uudelleen toiselle kierrokselle peruuttamaan. Piatin kanssa sai ottaa peruutukseen avut aika selkeästi ja istuntaa tuli käyttää hyödyksi. Pidätteisiin Piat ei vastannut heti, vaikkei ollutkaan kovin kova suusta. Tehtävä sujui kuitenkin ihan hyvin käynnissä.




Jatkettiin hetken jälkeen samaa tehtävää harjoitusravissa. Piatin kanssa piti aluksi etsiä hyvä, rauhallinen ravin tahti puolipidäteillä ja tasaisella istunnalla. Kun tahti saatiin kuntoon, oli peruutuksetkin helpompi tehdä. Piatin kanssa harjoitusravista pysäytykseen siirtymiset sujuivat pienillä pidätteillä ja nopeasti. Peruutukset vaativat enemmän apujen käyttöä ja aikaa, mutta lähtivät sujumaan loppuakohden aika kivasti, vaikka eivät kuitenkaan kovin suorasti. Piat oli kuitenkin kivan tasainen ja kiva ratsastaa.




Loppuraveja ei ravattu, kun päätehtävänä tunnilla oli ollut ravityöskentelyä niin paljon. Piat oli tunnin ajan hyvin kuulolla ja mukava ratsastaa, tää poni on ihan tosi kiva kun saa hommat toimimaan! Tämän tunnin jälkeen olen vielä mennyt Hollilla ja Bobolla koulua ja Rasmuksella esteitä, niistä postauksia tulossa lähiviikkoina :)

- Melinda

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Satulako? Pyh, ei sitä esteiden ylitykseen tarvita!


Moi!

Muutama viikko sitten oli Nannan synttäriratsastus, jossa olin viime vuonnakin. Tällä kertaa vuorossa oli leikkitunnin sijaan estetunti ilman satulaa! Tunnille hevostoivetta mietin tosi pitkään, ainoa kenellä olen hypännyt ilman satulaa on Pixi. Pitkien harkintojen jälkeen päädyin toivomaan tunnille Rommia ja Piatia, joista jälkimmäisellä päädyin sitten hyppäämään.

Kaikki kuvat (C) Nannan äiti

Viimeksi esteitä menin muutamia viikkoja sitten Piatilla, kun taas viimeksi ilman satulaa tunnilla puoli vuotta sitten! Issikkaleirillä toki tuli leikittyä ilman satulaa Monan kanssa hippaa hitaimpana ratsukkona ja Dropin kanssa sähläystä pelkillä päitsillä, mutta pitkä aika kuitenkin kyseessä. Ravissa verkatessa pompin aluksi selässä.. no, paljon, ennen kuin tasapaino taas löytyi.

Tultiin verkaksi ravipuomeja molemmilla pitkillä sivuilla. S-sivun pitkälle sivulle tehtiin kontrolliharjoituksena käyntiinsiirtyminen puomilinjan puoleen väliin. Piatin kanssa piti ottaa pidätteet aluksi kunnolla läpi, sillä Piat olisi halunnut mennä ravipuomit astetta nopeammin. Maiju käski ottaa pidätteet läpi aina ennen puomeille tuloa ja käyntiinsiirtymisen tuli olla mahdollisimman sujuva. Kun itse opin istumaan selässä, Piatkin parani ja oli tosi kiva ratsastaa.




Jatkettiin seuraavaksi laukassa oikeassa kierroksessa. R-pitkän sivun ravipuomeja ei enää tultu, vaan laukattiin uraa pitkin tullen myös S-sivun puomilinjan. Piatin kanssa laukannostot olivat vaikeita ja olisin tarvinnut raipan niihin avuksi. Puomilinjallakin Piatia piti hoputtaa ylläpitämään laukan loppuun asti. Yleensä puomilinjan jälkeen seurasi raville siirtyminen, jossa minulta meinasi karata tasapaino useammin kuin kerran. Laukkapuomeilla oli kuitenkin hyvä harjoitella reittejä ja omaa istuntaa ja ne lähtivät sujumaan aika kivasti.



Seuraavaksi siirryttiin itse esteisiin (hui!). Tultiin S-pitkän sivun linjaa nyt vasemmassa kierroksessa ja viimeinen puomi oli korotettu ristikoksi. Ensimmäisellä kerralla pelkäsin Piatin lähtevän tasapainolleni liian kovaa vauhtia ja tultiin ristikkolle pohjaan liian hitaan laukan takia. Yli päästiin (ihme kyllä), mutta seuraavilla kerroilla muisin sytyttää moottorin käyntiin ympyröillä ennen ristikolle tuloa. Tultiin linja vielä kerran niin, että molemmat puomit olivat ristikoita ja siitäkin selvittiin paremmalla tempolla.

Näin hienosti ylitettiin eka ristikko!



Linjan jälkeen tultiin R-sivun sarjaa, jossa aluksi oli vain apupuomi ja kaksi ristikkoa. Piatin kanssa kesti taas hetki laukannostossa ja laukka ei oikein pyörinyt. Välit kävivät meille liian pitkiksi ja pohkeet eivät riittäneet laukan ylläpitoon. Muutaman kerran jälkeen sain Nooralta raipan lainaan ja se osoittautuikin varsin hyödylliseksi Piatin kanssa!



Raippaa ei tarvinnut käyttää kuin muutaman kerran ja Piat laukkasi nyt kunnolla eteen. Myöskään raville rikkomisia ei enää tullut ja laukka nousi aina ensimmäisistä avuista. Nyt kun tahti saatiin kuntoon, oli hyppääminen suorastaan hauskaa (harvinainen juttu mulla estetunneilla)! Mihin sitä satulaakaan tarvitaan, kun meillä sujui tosi kivasti ilmankin (ainakin näillä pikkuesteillä)!




Hyppyjen jälkeen ravailtiin vielä jonkin aikaa. Piatilla oli kiire touhottaessa. mutta kuunteli kyllä pidätteitä ihan mukavasti muutaman vauhdikkaan ympyrän jälkeen. Ilman satulaa hyppääminen oli tosi kivaa ja Piatillakin taisi olla hauskaa! Jos itse saisin jostain rahat kerättyä, niin olis tosi kiva järjestää tämmöinen tunti omillakin synttäreillä. Piatin kanssa ei tarvinnut kertaakaan jännittää, vaikka olenkin epävarma hyppääjä. Kaikin puolin tosi kiva kokemus siis!

Kiitos vielä Nannalle ja koko porukalle!


- Melinda