keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Talven ilman satulaa -kausi on avattu!

Moi!

Ääh.. Taas on hirveä kasa postauksia jonossa odottamassa vuoroaan (ihan hyvä siis, että joulukalenteri jäi toteuttamatta). Muutama viikko sitten menin kuitenkin pitkästä aikaa Jespellä ja kylmyyden takia päätettiin jättää satulat talliin. Jespellähän viimeksi menin lähes ikuisuus sitten (no, yli vuosi sitten) estekisoissa. Sitä ennen Jespe on esiintynyt blogissa pariin otteeseen niin este- kuin kouluhommissa.

Kaikki kuvat (C) Silja Tikkanen

Karsinassa Jespe oli huonolla päällä ja koitti uhkailla rynnistämällä päälle. Komentamisen (ja leipäpaloilla houkuttelun) jälkeen poni oli kuitenkin kohta ihan kiltisti koko harjauksen ja varustamisen ajan. Sään ollessa kylmä, tuli moneen kertaan vaihdettua asua takin ja paitakerrosten välillä. Koska talviratsastuskenkäni ovat yhä jossakin varaston syrjäisimmässä nurkassa, olen nämä viime ratsastuskerrat mennyt kuomilla ja hyvinhän ne toimivat!


Tunnin piti Lotta ja aiheena oli volttien oikeinratsastus. Lotta kertoi voltin ratsastuksen vaativan paljon enemmän kuin luulisi ja tästä ollaan puhuttu Rautalammillakin (viime viikolla ratsastettiin voltteja ulkoavuilla takaosakäännöksiä tehden, jotta hoksattaisiin ulkoapujen tärkeys voltilla ratsastaessa).



Voltit (n. 10m) tehtiin jokaisen sivun keskelle taivuttaen kunnolla hevosia. Siirryttiin aika pikaisesti jatkamaan ravissa voltit ja lyhyet sivut (pitkät sivut yhä kävellen). Muutaman puolelta toiselle keikahduksen jälkeen löysin taas tasapainon ravissa pomppiessa. Volteilla sisäpohjetta piti käyttää voimakkaasti, mutta samalla antaa ulko-ohjan tuki hyvin. Itse en ulko-ohjaa osannut käyttää kunnolla tukena taivutuksissa, mutta tämänviikkoisen tunnin jälkeen se sujuu jo paremmin.




Pitkillä sivuilla kävellessä taivuteltiin hevosia sisäpohkeen ympärille uralla. Jespe alkoi pikkuhiljaa vertyessään taipua kivasti, mutta ravia sai kokoajan hoputtaa eteen. Raippa ei Jespeä sen suuremmin hetkauttanut ja itse tahtomattani varmaan hidastin ravia aina tasapainon alkaessa horjua. Jespe toimi samalla tavalla kumpaankin suuntaan, vertymisen jälkeen taipui hyvin, mutta vaati jatkuvaa eteenpäinratsastusta.



Jatkettiin seuraavaksi voltit ja lyhyet sivut laukaten, muuten yhä kävellen. Jespen kanssa laukannostot vaativat huolelliset avut, mutta myös tarpeeksi reippaan käynnin josta nostaa laukka. Erityisesti jälkimmäinen tuotti meille haasteita koko laukkatehtävän ajaksi! Ennen laukannostoa Jespeä piti raipallakin vaatia kävelemään reippaasti. Tilanpuutteen takia juuri ennen voltille tuloa piti kuitenkin usein pysäyttää, jonka takia laukka ei aina noussut.




Loppuraveja ei otettu (harmi kyllä), sillä Rasmuksella oli taas kerran meno päällä. Sen sijaan tehtiin pysäytyksiä sinne tänne, ajatuksena saada tasajalkapysäytys. Jespen kanssa pysäytykset sujuivat tosi hyvin istunnan kautta, eikä ohjaa olisi tarvinnut lähes yhtään. Sen sijaan liikkeellelähdössä sai vaatia kunnollista tempoa heti pysäytyksen jälkeen.



Jespe oli ihan kiva pitkästä aikaa, vaikka omat ratsastustaidot sen kanssa olivatkin kadonneet. Olisi pitänyt itse olla rohkeampi raipan kanssa ja vaatia Jespe herkäksi avuille heti alkutunnista. Taivutukset ja pysäytykset sujuivat kuitenkin hyvin ja olisi kiva mennä Jespellä uudelleen vielä tänä talvena, jos nyt muistaisi ulkoavutkin!


- Melinda

tiistai 6. joulukuuta 2016

Issikkaleiri 201: Osa 3; Yömaasto ja rantapallon kanssa pulikointia


Issikkaleiri 2016: Osa 3; keskiviikko

(Lue ensimmäinen osa täältä, toinen täältä ja ekstrakuvapostaus täältä!)

Keskiviikkoaamuna saatiin nukkua hieman pidempään, kuin maanantaina ja tiistaina, sillä edessä olisi souturetki Rautalammin keskustaan. Aamupala syötiin yhdeksän maissa ja syönnin jälkeen etsimään rahaa ja muuta tärkeää mukaanotettavaa. Sitten vain pelastusliivit päälle ja vene vesille! No, ei se veneen vesille saaminen niin helppoa ollut, mutta parinkymmenen minuutin päästä oltiin kaikki veneessä valmiina soutamaan. Matkalla tosin sain tikun ikävästi syvälle kynnen alle. Kipu oli kova, kun tikkua ei saanut kynnen alta pois, mutta onneksi soutuhuudot hieman piristivät. Soututahtia huusi Marika ja soutuhuutoina olivat mm. "Suolakurkku!", "Euron juusto!" ja "Tyhmä vene!" :D

Koska aamupäivältä ei kuvia ole, niin Hera saa edustaa tässä välissä!

Perille Rautalammin keskustassa käytiin Ainon ja Maijan kanssa jäätelöllä ja sen jälkeen S-marketissa. Rautalammilta kun ei oikein muuta löydy kuin lukio, kirjasto, S-market, Valintatalo, kirkko, kirpputori ja kukkakauppa. Laiturilla syötiin picnic-ateria ja lähdettiin siitä sitten soutamaan takaisin.

Takaisintultua oli mahdollisuus käydä uittamassa. Itse ajattelin ensin jäädä lepäämään, mutta hetken mielijohteesta lähdin uittajien mukaan, shortsit jalassa! Valittiin vain muutama poni uittoon, joten joka ponilla oli kaksi ratsastajaa. Itse päädyin Ainon kanssa pariksi ja lähdettiin laihdutuskuurilla olevaa Halegguria etsimään. Halle oli ihan kiva harjata, vaikka tutkikin kaikkea ja tykkäsi tökkiä turvallaan (hieman tuli Bobo mieleen). Itse olisin halunnut Hallepallolle vielä ratsastushuovan (kelpaa uittoon) mutta Aino ei. Aino vakuutteli etten minä sieltä minnekkään tipu ja kai se oli siihen sitten pakko uskoa :D

Hallepallero kuvat (C) Siiri Markkanen

Sovittiin että minä ratsastan Hallen rannalle ja Aino takaisin. Yritin hypätä Pallon selkään itse, mutta oma ketteryys ei riittänyt ja oli pakko suostua puntattavaksi. Luisuin aluksi Haleggurin selässä puolelta toiselle. Pyöreä selkä, ruokaa hamuava poni ja tasapainoton ratsastaja shortseilla ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Lähdettiin kävelemään rantaa kohti ja minä selässä lähinnä mietin pitäisikö kääntyä takaisin.


Pian vesi jo näkyi ja jonoa johtava Prymur astui veteen. Kohta oli vedessä koko ponijono ja uimaan vaan! Vedessä pyörittiin koko ajan ympyrää, niin että päästiin menemään sekä syvässä että matalassa vedessä. Haleggur ui nätisti ja selässäkin pysyin hyvin. Muutama heinänkorsi tarttui matkalla mukaan ja se antoi puhtia myös kovin hitaalle Hallelle. Monen (mutta liian vähän) ympyrän jälkeen poistuttiin vedestä ja vaihdettiin hevosille eri ratsastajat. Tallilla sitten ruoka ja vaatteiden vaihto - aika lähteä yömaastoon!


Yömaastoon toivoin taas Heraa, sovin ohjaajien kanssa että saisin mennä Dropilla sitten loppuviikon. Hera oli taas kerran mukava hoitaa ja varustaa. Tosin kesken satuloinnin minun täytyi lähteä pyydystämään Dropi tarhasta, poni kun ei antanut muiden ottaa kiinni. Itseäni kehumatta Dropi antoi minun ottaa itsensä nätisti kiinni ilman herkkujakin. Varustuksen jälkeen siirryttiin kentälle nousemaan selkään ja sieltä sitten kohti maastoa.




Vaellus oli pitkä ja aika väsyttävä. Silti, hyttysten puremanakin, nautin joka hetkestä. Matka aloitettiin seitsemän maissa ja perillä rantakodalla oltiin kymmeneltä. Matkalla otettiin muutamaan kertaan laukkaa ja siinä päästeltiin täysiä johtohevosena olleen Draumurin kuumuessa. Eihän se tarkoitus ollut mennä niin kovaa, mutta kivaa se oli! Heralta alkoi laukassa vauhti hiipua, mutta tultiin sitten hieman muiden jäljessä ponijono kiinni.






Kodalta sai otettua hyviä "kasvokuvia" issikoista jos joskus jaksaisi niistä esittelysivun tehdä

Dropin isoveli Draumur

Draumurin täytyi kiinnisidottunakin näyttää paikkansa lauman johdossa

Dropi keskittyi aaseilemaan

Rantakodalla sidottiin hevoset kiinni puihin riimunnaruilla. Ohjat otettiin suitsista irti ja sen jälkeen syötiin leipää ja lettuja. Hera onnistui riimunnarun solmun avaamaan, mutta onneksi toiset leiriläiset saivat sen kiinni hevosten ympäriltä vaeltamasta. Paluumatkalla Aino meni auton kyydissä, joten Muskur piti taluttaa tallille takaisin. Ei siis voitu paluumatkalla kuin kävellä ja töltätä, mutta oikoreittien ansiosta oltiin perillä ennen kahtatoista. Perillä hevosten purku ja nukkumaan. Kaikki olivat väsyneitä ja nukahdettiinkin aika pian.




Keskiviikko oli kiva päivä, sekä yömaasto Heralla että uittaminen Hallepallolla oli tosi hauskaa! Tällä pallerolla pääsin menemään vielä uudestaan leirin aikana puolikkaan vaelluksen, mutta siitä lisää myöhemmin. Seuraavassa osassa vuorossa maastoesteet Dropilla!


- Melinda

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tasapainoa ei saada vauhtia lisäämällä


Moi!

Estetunti Rasmuksen kanssa oli sujunut loistavasti muutama viikko sitten, mutta silti mua hermostutti mennä sillä koulua. Rasmuksen into mennä kovaa ei oikein sovi koulukiemuroihin ja itse haluaisin tunnilla keskittyä muuhunkin kuin vauhdin säätöön. Hevosta en kuitenkaan halunnut vaihtaa, jos nyt mulle on Rasmus laitettu niin sillä mennään!

Kaikki kuvat ja videot (C) Eevi Manninen

Tunti aloitettiin taas ohjien keräämisellä pikkuhiljaa pyytäen samalla ravia eteen. Rasmusta taisin hoputtaa ehkä liikaakin, sillä tänään riitti vauhtia! Jatkettiin perus ravityöskentelyllä tehden ympyrät päätyihin. Rasmus oli innokkaana menossa ja pidätteitä sai ottaa reippaastikin. Pyrin rauhoittumaan itse ja keskittymään istunnan kautta tuleviin pidätteisiin. Rasmus ravasi yhä reippaasti, mutta otti pidätteet kyllä vastaan eikä kaahannut.




Tässä välissä otettiin päivän päätehtävä, eli vastalaukka. Vastalaukkahan on kaarevalla tiellä ratsastettua kierrokseen nähden väärää laukkaa (tämäkin opittu ratsastuksen teoriasta), joten tämän määritelmän mukaan en ole edes koskaan mennyt vastalaukkaa! Olen kyllä mennyt halutusti väärää laukkaa kierrokseen nähden, mutta vain suoralla uralla joten kyseessä ei ole vastalaukka. Kaikkea sitäkin oppii!


Vastalaukkaa otettiin tehden ensin H-kulmaan voltti laukassa, kaartaen lyhyen sivun jälkeen M-kulmasta loivalle kiemurauralle ja kiemurauralla säilyttäen oikean laukan, jolloin suoristuksen jälkeen B-kulmaa kaartaessa tulisi vastalaukka. Oikeaa laukkaa jatkettaisiin vielä seuraava lyhyt sivu ja E-kirjaimen voltti. Käyntiä tulisi siis vain alle yhden pitkän sivun verran ja siitäkös Rasmuksen kanssa tapeltiinkin!


Rasmus nosti laukan aina nätisti, mutta ennen H-kulmaa siirtyi ensimmäisellä kerralla raville, kun ajatteli voltissa olleen tarpeeksi laukkaamista. Kuitenkin tajutessaan laukan jatkuvan, ja vielä vastalaukkana, jatkettiin matkaa kytkin pohjassa E-voltille asti. Siitä sitten enemmän tai vähemmän oikeaoppisesti siirtyminen käyntiin ja hevosen pito paikoillaan ennen kuin H-voltille vapautuisi tilaa. Monen toiston jälkeen Rasmus kuitenkin alkoi rauhoittua hieman ja koko vastalaukkapätkä saatiin suoritettua samalla laukan rytmillä kuin laukkavoltitkin.




Rasmuksella oli meno päällä koko vastalaukan ajan ja siksi reittejäkin oiottiin. Kuitenkin saatiin onnistuneesti vastalaukka jokaisella kierroksella ja reitit paranivat tempon hidastuessa. Vastalaukkaan hevonen tarvitsee hyvän tasapainon. Jos hevonen pelkää menettävänsä sen vastalaukan aikana, se hermostuu ja lisää vauhtia (ei hevoset, tässä ei ole logiikkaa!). Tehtiin samaa tehtävää myös toiseen suuntaan ja Rasmus alkoi kuumua ja paikallaan pitäminen alkoi olla haastavaa. Vastalaukka voltteineen sujui kuitenkin nyt tosi hyvin ja tahtikin rauhottui Rasmuksen rentoutuessa.


Vastalaukkatehtävän jälkeen jatkettiin harjoitusravissa uraa pitkin. Kuultuani sanan "harjoitusravi" meinasin hypätä pois selästä paetakseni. Harjoitusravin ajaksi koitin piiloutua L-päätyyn ympyrälle, josta Lotta ei ehkä huomaisi meitä niin helposti (kylläpäs huomasi). Tuskallisen yrityksen jälkeen saatiin jatkaa kevyessä ravissa. Rasmus painoi kaasun pohjaan vielä tiukemmin ja puri kuolaimeen tiiviisti vasemmassa kierroksessa. Suorilla urilla täytyi ottaa pakollinen spurtti, joten tyydyin työskentelemään lähinnä ympyröillä. Ympyröillä Rasmus rauhoittui kun sai tekemistä asetusten ja taivutusten muodossa ja uskalsin itsekin rentouttaa kädet ja lopettaa pidätteiden antamisen pikkuhiljaa. Mentiinhän me yhä vauhdilla, mutta vähän rennommin silti!



Rasmus oli tunnin ajan vauhdikas, mutta ymmärtäähän sen kun on vastalaukkatehtävä kyseessä (ja muutenkin paljon laukkaa tunnilla). Lopulta löydettiin kuitenkin rauha ja pieni rentouskin, joten tästä tunnista jäi ihan hyvä fiilis :)

Tämän tunnin jälkeen olin kipeänä seuraavalla viikolla viikonlopun, mutta viime viikolla pääsin kiipeämään taas kerran tämän vauhtihirmun selkään. Ja tällä kertaa poni taisi jopa kuunnella!



- Melinda



torstai 1. joulukuuta 2016

Tötterökorva kouluratsuna


Moi!

Marraskuun tunneilla mulle oli laitettu ratsuksi Pilleri. Koska Pillerin kanssa mulla ei ole oikein koskaan yhteistyö sujunut (lue viime kerta Pillerin kanssa täältä!), sovittiin Amandan kanssa ratsujen vaihdosta (viimeksi vaihdettiin hevosia muutama viikko sitten). Mulle tulikin sitten ratsuksi Ferry, jolla viimeksi koulua olen mennyt monen monta vuotta sitten ja esteitäkin viimeksi lähes vuosi sitten.

Kaikki kuvat (C) Eevi Manninen

Lotta piti tunnin pitkästä aikaa ja alkukäyntien jälkeen kerättiinkin ohjat käteen tavallisesta poiketen pikkuhiljaa. Ohjaa lyhennettiin aina yhden nappulavälin verran ja samalla pyydettiin käyntiä eteenpäin. Tarvittaessa käytettiin raippaa apuna, että hevoset oppisivat ettei ohjien lyhentäminen tarkoita askeleen lyhennystä. Ferry alkoi automaattisesti hidastaa käyntiä tuntiessaan ohjien keräyksen, mutta pohkeilla ja muutamalla raipan iskulla saatiin mukava ja tahdikas käynti.


Tunti aloitettiin puolipidätteitä harjoittelemalla (mielenkiintoista, sillä niitä olin harjoitellut jo aiemmin samalla viikolla Rautalammilla Säpin kanssa). Ensin pyydettiin käyntiä tarpeeksi eteen, jonka jälkeen istuttiin tukevasti satulaan ja annettiin kevyt pidäte ohjalla. Puolipidätteen ideahan on koota hevosta, sillä se kertoo hevoselle että pitäisi odottaa edestä ja tulla aktiivisemmaksi takaa (kyllä mä jotain olen oppinut ratsastuksen teoriakursseiltakin!). Ferryn kanssa eteenpäin pyytäminen vaati raippaakin, kun taas hidastaessa Ferry puri kuolainta ja hidasti liikaakin.



Jatkettiin samaa ravissa tehden päätyihin ympyrät. Ferry oli aika jäykkä taipumaan molempiin suuntiin ja sisäpohjetta sai käyttää voimakkaastikin. Puolipidätteitä tehdessä Ferry hidasti ravia reilusti, joten ravia sai pyytää eteenpäin reippaammin. Ferry oli kuitenkin kivasti kuulolla ravitehtävien ajan ja vastasi pidätteisiin ja eteenpäin pyytäviin apuihin nopeasti.




Jakaannuttiin seuraavaksi kahdelle pääty-ympyrälle työskentelemään. Ferryn kanssa päädyttiin aluksi oikeaan kierrokseen C-päätyyn Lotan vahdittavaksi. Tehtävänä ei ollutkaan vain laukkaa pääty-ympyrällä, vaan nopeat laukka-ravisiirtymiset. Aluksi köpöteltiin harjoitusravia usea kierros, jotta löydettäisiin hyvä asetus ja tarpeeksi suuri ympyräreitti. Siitä sitten nostettiin laukka ja laukattiin tarpeeksi pitkään ennen seuraavaa harjoitusravipätkää. Ferryn kanssa löydettiin hyvä laukan rytmi ja asetus, reittikin sujui vaikka muutaman kerran piti oikaista että muillakin riittäisi tilaa.


Laukannostot ja ravisiirtymiset sujuivat hyvin Ferryn kanssa nopeammassakin tempossa molempiin suuntiin. Oma istunta karkasi laukannostoissa liian etukumaraan ja harjoitusravissa tasainen istunta vaati hetken miettimistä. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin voinut mennä ilman jalustimia, jolloin siirtymisetkin olisi saanut paremmin istunnan kautta. Noh, ensi kerralla sitten! Ferryn kanssa siirtymiset sujuivat kuitenkin hyvin ja Ferrykin laukkasi korvat hörössä.



Loppuravit otettiin tavalliseen tapaan uraa pitkin tehden päätyihin ympyrät. Ferry asettui nyt paremmin ja laukasta oli saatu raviin hyvä ja reipas tempo. Ferry ravasi nyt mielellään eteenpäin, mutta ei kiirehtinyt tai ottanut turhia ravispurtteja. Tarvittaessa Ferry myös vastasi pidätteisiin hyvin (ennemmin tai myöhemmin).



Koko tunnin ajan Ferry oli kiva ratsastaa ja oli kiva mennä sillä pitkästä aikaa. Puolipidätteitä ja taivutuksia sai vaatia läpi, mutta muuten tunti meni hyvin. Omaa istuntaa pitää vielä treenata, mutta pikkuhiljaa edistystä on nähtävissä!



- Melinda