tiistai 6. joulukuuta 2016

Issikkaleiri 201: Osa 3; Yömaasto ja rantapallon kanssa pulikointia


Issikkaleiri 2016: Osa 3; keskiviikko

(Lue ensimmäinen osa täältä, toinen täältä ja ekstrakuvapostaus täältä!)

Keskiviikkoaamuna saatiin nukkua hieman pidempään, kuin maanantaina ja tiistaina, sillä edessä olisi souturetki Rautalammin keskustaan. Aamupala syötiin yhdeksän maissa ja syönnin jälkeen etsimään rahaa ja muuta tärkeää mukaanotettavaa. Sitten vain pelastusliivit päälle ja vene vesille! No, ei se veneen vesille saaminen niin helppoa ollut, mutta parinkymmenen minuutin päästä oltiin kaikki veneessä valmiina soutamaan. Matkalla tosin sain tikun ikävästi syvälle kynnen alle. Kipu oli kova, kun tikkua ei saanut kynnen alta pois, mutta onneksi soutuhuudot hieman piristivät. Soututahtia huusi Marika ja soutuhuutoina olivat mm. "Suolakurkku!", "Euron juusto!" ja "Tyhmä vene!" :D

Koska aamupäivältä ei kuvia ole, niin Hera saa edustaa tässä välissä!

Perille Rautalammin keskustassa käytiin Ainon ja Maijan kanssa jäätelöllä ja sen jälkeen S-marketissa. Rautalammilta kun ei oikein muuta löydy kuin lukio, kirjasto, S-market, Valintatalo, kirkko, kirpputori ja kukkakauppa. Laiturilla syötiin picnic-ateria ja lähdettiin siitä sitten soutamaan takaisin.

Takaisintultua oli mahdollisuus käydä uittamassa. Itse ajattelin ensin jäädä lepäämään, mutta hetken mielijohteesta lähdin uittajien mukaan, shortsit jalassa! Valittiin vain muutama poni uittoon, joten joka ponilla oli kaksi ratsastajaa. Itse päädyin Ainon kanssa pariksi ja lähdettiin laihdutuskuurilla olevaa Halegguria etsimään. Halle oli ihan kiva harjata, vaikka tutkikin kaikkea ja tykkäsi tökkiä turvallaan (hieman tuli Bobo mieleen). Itse olisin halunnut Hallepallolle vielä ratsastushuovan (kelpaa uittoon) mutta Aino ei. Aino vakuutteli etten minä sieltä minnekkään tipu ja kai se oli siihen sitten pakko uskoa :D

Hallepallero kuvat (C) Siiri Markkanen

Sovittiin että minä ratsastan Hallen rannalle ja Aino takaisin. Yritin hypätä Pallon selkään itse, mutta oma ketteryys ei riittänyt ja oli pakko suostua puntattavaksi. Luisuin aluksi Haleggurin selässä puolelta toiselle. Pyöreä selkä, ruokaa hamuava poni ja tasapainoton ratsastaja shortseilla ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Lähdettiin kävelemään rantaa kohti ja minä selässä lähinnä mietin pitäisikö kääntyä takaisin.


Pian vesi jo näkyi ja jonoa johtava Prymur astui veteen. Kohta oli vedessä koko ponijono ja uimaan vaan! Vedessä pyörittiin koko ajan ympyrää, niin että päästiin menemään sekä syvässä että matalassa vedessä. Haleggur ui nätisti ja selässäkin pysyin hyvin. Muutama heinänkorsi tarttui matkalla mukaan ja se antoi puhtia myös kovin hitaalle Hallelle. Monen (mutta liian vähän) ympyrän jälkeen poistuttiin vedestä ja vaihdettiin hevosille eri ratsastajat. Tallilla sitten ruoka ja vaatteiden vaihto - aika lähteä yömaastoon!


Yömaastoon toivoin taas Heraa, sovin ohjaajien kanssa että saisin mennä Dropilla sitten loppuviikon. Hera oli taas kerran mukava hoitaa ja varustaa. Tosin kesken satuloinnin minun täytyi lähteä pyydystämään Dropi tarhasta, poni kun ei antanut muiden ottaa kiinni. Itseäni kehumatta Dropi antoi minun ottaa itsensä nätisti kiinni ilman herkkujakin. Varustuksen jälkeen siirryttiin kentälle nousemaan selkään ja sieltä sitten kohti maastoa.




Vaellus oli pitkä ja aika väsyttävä. Silti, hyttysten puremanakin, nautin joka hetkestä. Matka aloitettiin seitsemän maissa ja perillä rantakodalla oltiin kymmeneltä. Matkalla otettiin muutamaan kertaan laukkaa ja siinä päästeltiin täysiä johtohevosena olleen Draumurin kuumuessa. Eihän se tarkoitus ollut mennä niin kovaa, mutta kivaa se oli! Heralta alkoi laukassa vauhti hiipua, mutta tultiin sitten hieman muiden jäljessä ponijono kiinni.






Kodalta sai otettua hyviä "kasvokuvia" issikoista jos joskus jaksaisi niistä esittelysivun tehdä

Dropin isoveli Draumur

Draumurin täytyi kiinnisidottunakin näyttää paikkansa lauman johdossa

Dropi keskittyi aaseilemaan

Rantakodalla sidottiin hevoset kiinni puihin riimunnaruilla. Ohjat otettiin suitsista irti ja sen jälkeen syötiin leipää ja lettuja. Hera onnistui riimunnarun solmun avaamaan, mutta onneksi toiset leiriläiset saivat sen kiinni hevosten ympäriltä vaeltamasta. Paluumatkalla Aino meni auton kyydissä, joten Muskur piti taluttaa tallille takaisin. Ei siis voitu paluumatkalla kuin kävellä ja töltätä, mutta oikoreittien ansiosta oltiin perillä ennen kahtatoista. Perillä hevosten purku ja nukkumaan. Kaikki olivat väsyneitä ja nukahdettiinkin aika pian.




Keskiviikko oli kiva päivä, sekä yömaasto Heralla että uittaminen Hallepallolla oli tosi hauskaa! Tällä pallerolla pääsin menemään vielä uudestaan leirin aikana puolikkaan vaelluksen, mutta siitä lisää myöhemmin. Seuraavassa osassa vuorossa maastoesteet Dropilla!


- Melinda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti