perjantai 24. helmikuuta 2017

Samallahan tuli venyteltyä itsekin!



Moi!

Tästäkin tunnista on jo aikaa vaikka kuinka paljon, mutta pikkuhiljaa alan saamaan postauksia kiinni. Nyt näytelmien, sairastelun ja koeviikon jälkeen elämänilo on palannut, joten tunneille ja kirjoittamaankin lähtee paljon mieluummin. (Yksi syy iloisuuteen ratsastaessa on se, että pääsin muutama viikko sitten kohtaamaan pelkoni Rautalammilla Masalla hypätessä. Alkuun jännitin hirveästi, mutta Masa oli aivan super ja päästiin yli pienestä radastakin ja 70cm okserista. Aika iso parannus siihen, että viimeksi ei päästy ristikkoinnaria läpi ilman että poni lähti käsistä!)

Kaikki kuvat ja videot (C) Inka Sadinmäki

Kuitenkin, joululomalla pääsin menemään taas kerran Danilla. Viimeisimmät kerrat Danilla voit lukea täältä (ilman satulaa -tunti) ja täältä (ei niin onnistunut koulutunti). Tunnin alussa mutisin itsekseni, että menisin muuten Danilla ihan tyytyväisenä, mutta laukata en tahtoisi. Ei sillä ettäkö Dani olisi laukassa liian hurja, vaan sillä että laukan ratsastus vaatii niin paljon eteenpyytämistä, ettei muuhun voi keskittyä.

Mr. Supersuloinen tässä terve

Tunti aloitettiin ravityöskentelyllä loivilla kiemuraurilla ja päätyihin tehtävillä volteilla. Ideana oli taivuttaa hevosta paljon sekä volteilla että kiemuraurilla, jotta saataisiin ne kulkemaan pehmeällä tuntumalla ja pyöreästi taipuen. Danin kanssa pystyin alkuun keskittymään vain eteenpäin menoon, kun nuorukainen hiippaili eteenpäin madellen. Taivutuksista ei alkuun oikein tullut mitään ponin ollessa sitä mieltä, ettei tunne käsitettä "sisäpohje" lainkaan.




Kun molemmat suunnat oltiin käyty läpi, alettiin työstää taivutusta enemmän tehden kaikkien sivujen keskelle voltit (n. 10m) vahvasti taivuttaen. Kulmat tultiin käynnissä, mutta muuten köpöteltiin harjoitusravissa. Olin saanut Danin virkeämmäksi alkujumppailussa, joten tahtiin ei enää niin hirveästi tarvinnut kiinnittää huomiota. Lotan kanssa lähdettiin etsimään hyvää taivutusta istunnan kautta. Lotta neuvoi katsomaan aina taivuttaessa hevosen häntää kohti ja antaa navan osoittaa ympyrän keskipistettä kohti.

Poni ei saa ulkoa tarpeeksi apua (eikä ratsastaja ohjaa kunnollista reittiä) ja lähtee kaatumaan

Ratsastaja luottaa liikaa ohjaan

Olkapäät jännittyneinä ohjaan takertumisesta


Ratsastaja ei käänny joten ponikaan ei taivu

Itsensä kääntäminen voltilla oli alkuun yllättävänkin haastavaa (miten niin lihakset jumissa?), mutta kun katsoo näitä kuvia ja videoita voi olla vain ylpeä itsestään. Mähän oikeesti käännynkin siellä välillä! Samalla (kuin taikaiskusta) myös kädet pysyivät kannettuina ja jalat paikoillaan kantapäät alhaalla. Kun itse käännyin oikein, ei tarvinnyt tehdä paljoakaan kun Danikin taipui aivan huomaamatta ja alkoi myödätä. Tämä olisi pitänyt hoksata jo monta vuotta sitten! Ei se hevonen taivu (ainakaan helposti) jos vain pohkeilla ja ohjalla koittaa sitä saada aikaan, kun voisi vain istua oikein ja homma jo sujuisi.









Tässä näkyy jo ponin tyytyväisyyttä kun ratsastaja osaa ja ponikin pääsee myötäämään ♥

Laukkaa otettiin samoilla volteilla, pitkät sivut harjoitusravissa ja kulmat sekä lyhyet sivut käynnissä. Danin kanssa ravista laukannostot olivat aika haastavia, mutta me harjoitellaankin vielä. Päädyissä laukka nousi kyllä aina hienosti (vaikka laukkaa pitikin hoputtaa eteen heti ensimmäisestä laukka-askeleesta lähtien), mutta harjoitusravista nostot vaativat aina monen monta volttia peräkkäin. Yleensä päädyin köpöttelemään pitkillä sivuilla yhden voltin harjoitusravissa kiitäen, sen jälkeen kävelemään muutaman askeleen ja siitä sitten nostamaan laukan.





Oikeaoppinen laukannosto vai miten oli?

Tässä päästiin jo keskittymään istuntaan ja taivutukseenkin!




Vaihdettiin suuntaa käynnissä ja jatkettiin siitä kohta taas samaa harjoitusravi-volttitehtävää kuin äskenkin. Dani sai hetken käyntitauosta salamannopeuden ja uralla mennessä pitikin keskittyä vain ponin hidastamiseen (hyvä että joskus näinkin!). Myös volteilla poni lähinnä kurvaili pää ylhäällä, joten taivutus onnistui vain pienissä pätkissä.


"Minen kuuntele mie kiidän!"

Jatkettiin pian taas voltit laukassa ja tällä kertaa laukannostot sujuivat hyvin ponin innokkuuden takia. Laukka pyöri ja vaikka reittejä ja taivutusta vähän haettiinkin, niin poni suoritti varsin hyvin. Laukkavolttien jälkeen tehtiin taas samaa tehtävää mitä alkutunnistakin. Dani alkoi olla uupunut tuhlattuaan voimansa innokkaisiin laukannostoihin, joten sen kummempaa työstämistä ei enää loppuun otettu.




Tässä näkyy ratsastajan uupumus kun on nää 45min ratsastukset nii rankkoja :D

Dani oli varsinkin vasempaan kierrokseen (mulle vaikeampi kierros) hienosti kuulolla ja myötäsi kivasti volteilla taivuttaessa. Samalla sain taas itse yhden oivalluksen istunnan tärkeydestä ja siitä, kuinka siihen päästään. Vasemmalle laukannostot olivat vaikeampia, kun taas oikealle taivutus ei sujunut. Noh, ei se mitään kun ei me vielä kaikkea osata. Yritetään kumminkin ja tämäkin kerta sujui hyvillä mielin!

- Melinda


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

"Eihän tää toimi ollenkaan niinku muut!"

Moi!

Onnistuneen Holli-tunnin jälkeen viikon päästä oli vuorossa testata tallin ainoaa opetushevosta, jolla en ollut vielä mennyt. Ratsuna siis Cromi! Kaikki tallissa olleet ihmiset varmaan kuulivat (ja muistavat) mun paniikin kun on tuo Cromi vaan niin hurja mun mielestä (ei se oikeasti ole niin hurja). Meinasinpahan paniikissani päästää hevosen vapaaksikin (onneksi on kavereita jotka huolehtii että suljen karsinat ovet).

Kaikki kuvat (C) Silja Tikkanen

Tunnin piti pitkästä aikaa Jenni ja en tiedä mistä Jenni edes oli saanut päähänsä että pärjäisin Cromilla. Pilaisin koko hevosen! Alkutunnista otettiin ravia tehden S-kirjaimesta keskiympyrä. Liian monta kertaa Jenni käski minun antaa Cromille ohjaa, kun paniikissa vain jännitin satulassa. Lopulta menin vain puolipitkällä ohjalla köpötellen, ettei Cromi olisi aivan sekaisin ratsastajan avuista. Voin kyllä myöntää että hienoherra oli aivan hämillään ensimmäiset 20 minuuttia minun ratsastaessa, kun en ymmärtänyt Cromin nappuloita lainkaan :D




Jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle laukkaamaan ja (luonnollisesti säätöni nähtyään) päädyttiin Cromin kanssa C-päätyyn Jennin toivottomiksi oppilaiksi. Ensimmäinen laukkapätkä oikealle ei edes alkanut hyvin kun en osannut nostaa Cromilla laukkaa. Kun laukka saatiin nostettua, sitä piti vaatia pyörimään napakasti pohkeilla (Jenni vei raippani heti kun näki säätöni Cromin kanssa ravatessa). Asetus oli tuntematon juttu kun koko hevonen oli outo. Se kääntyi ulkoavuilla. Lähes pelkästään. Suurin osa teistä lukijoista varmaan muistaakin ikuiset ongelmani ulkoapujen kanssa, joten toivottavasti teillä on hauskaa kun kuvittelette minut siellä Cromin selässä laukkaamassa :D

Koska taas häiritsin Cromin työskentelyä, mentiin me Cromin kanssa laukka (myös vasemmassa kierroksessa) pidemmällä ohjalla niin, että keskityin vain ja ainoastaan ulkoapuihin. Ei se sujunut, mutta kyllä se alkoi paremmin mennä eikä Cromin tarvinnut olla niin poissa tolaltaan, kun aloin hieman hahmottaa Cromin aivotoimintaa.

Laukasta oli myös yksi video, mutta sitä en tänne uskalla julkaista kun laukkakuvatkin näyttävät tälle :D


Laukan jälkeen tehtiin S-kirjaimeen yhä keskiympyrää ravaten (alkuun tosin muutama kierros käynnissä), mutta tällä kertaa keskiravissa. R-pitkän sivun alku- ja loppupäiden kulmiin tehtiin voltit hyvin taivuttaen kootussa ravissa. Suoralla uralla humputeltiin ihan vain normaalisti keventäen. Cromihan osaa mennä ravia hienosti lisättynäkin, mutta koska itse olin vasta alkanut ymmärtää tämän ratsun nappuloita, vaadittiin muutama yritys ennenkuin osasin Cromilta vaatia kunnollisen keskiravin. Kun se kerran saatiin sujumaan, se sujui kyllä aina. Varmasti Cromi osaisi paremminkin ravata, mutta minulle tämä reilu askeleenpidennys riitti.





Voltit piti tulla muutaman ensimmäisen kerran käynnssä ja sitten harjoitusravissa. Cromin ravi tuntui alkuun todella pomputtavalta, mutta kyllä siihen ajan myötä tottui. Koottu ravi vaati puolipidätteitä puolipidätteiden perään ja yhä ulkoapujen ratsastusta kunnollisesti. Sekin alkoi kuitenkin sujui loppuakohden kummallisen hyvin. Toki tässäkin pitää huomioida se, että siis mun mielestä sujui hyvin verrattuna alkutunnin säätöihin. Jos Cromin tuntisi paremmin (ja osaisi käyttää ulkoapuja), niin saataisiin mentyä kootumpaakin ravia ja paremmin taivuttaen.



Loppuraveissa Cromille sai jo antaa hieman pidempää ohjaa ja köpöteltiin sitten rennosti kummatkin suunnat vielä. Cromi oli erikoinen tapaus verrattuna kaikkiin muihin hevosiin, joilla olen mennyt. Tai kuten Jenni sanoi "Cromilla oppii ratsastamaan niin kuin hevosella pitäisi oikeasti ratsastaa". Sitten kun Cromin pään sisälle alkoi päästä hetkittäin, tuli hyviäkin pätkiä ja Cromilla oli kiva mennä. Erityisesti loppua kohti Cromi tuntui tosi kivalle, vaikkei ihan mun tyyppiselle.


- Melinda


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Hyvän fiiliksen Holli

Moi!

Joskus viikkoja sitten ratsunani oli taas Holli ja sehän oli iloinen yllätys, vaikka vähän pelottikin mitä laukasta tulee (lue viime kerta täältä). Hollista olen kuitenkin lähes aina tykännyt, vaikkei tämä innokas vipeltäjä vielä kaikkea osaakaan. Ainoa ärsyttävä asia Hollissa lienee oikominen ja liika innokkuus, jolloin ratsastajan kuunteleminen unohtuu lähes kokonaan.

Kaikki kuvat (C) Eevi Manninen ja Silja Tikkanen


Hollilla oltiin viime aikoina käytetty piuhoja (eli joustochambonia, joka kulkee suitsien niskaremmin päällä olevan solmun kautta hevosen kummallekin puolelle kuolainrenkaan läpi ja yhdistyvät satulavyössä), joten kysyin Maijulta tarvittaisiinko niitä tänään. Maiju antoi minun valita ja pitkän mietinnän jälkeen viimeminuuteilla päätin kokeilla josko Holli kuuntelisi paremmin piuhojen kanssa.


Aloitettiin tehtävänä pituushalkaisija L:stä C:hen käynnissä. pituushalkaisijan puolesta välistä tehtiin voltit sekä S:ää ja R:ää kohti. Hollin kanssa volttityöskentely on aina ollut vaikeaa suokkipojan ollessa vähän pihalla ympyräreiteistä. Voltilla ratsastaessa käytin epäsuoraa ohjastuntumaa (tätä harjoiteltu Masan kanssa Rautalammilla ja hyvin toimi), eli ohjasin Hollia painamalla ohjaa kaulaa vasten sille puolelle, mille taivutustakin haluttiin. Se auttoi paljon voltilla ratsastaessa ja oikominen katosi lähes kokonaan!



Jatkettiin tehtävää ravissa ja hetken sain taas hakea oikeaa tahtia. Pitkillä sivuilla kun ei muuta tehtävää ollut, niin keskityin rauhalliseen tahtiin. Volteilla hyödynsin yhä epäsuoraa tuntumaa, sillä se toimi selvästi Hollilla parhaiten. Ulkoapujen tukemana voltit olivat kerrankin oikeasti voltin muotoisia Hollin kanssa. Holli työskenteli varsin mukavasti ja "iloisena" tehtävällä kuin tehtävällä. Kuvistakin voi huomata Hollin pitävän korviaan tötteröllä, joten ehkä Hollillakin oli tänään kivaa?






Maijun mielestä volteilla taivutusta piti yhä treenata, joten jatkettiin harjoitusravissa uraa pitkin tehden kaikkiin kirjaimiin voltit. Tämä tosin aiheutti ongelmia ja sähellystä, kun ei aina ollut varma kuka teki mitäkin volttia. Hollin kanssa tein voltteja satunnaisesti kirjaimiin, sillä tilanpuutteen takia ei ollut järkevää tehdä voltteja joka kirjaimeen. Epäsuoralla ohjastuntumalla ruvettiin sitten vaatimaan yhä enemmän taivutusta (äsken kun olin keskittynyt Hollin kanssa enemmän reitteihin) volteille ja Holli taipui yllättävän nätisti ulkoapujen tuella ohja kaulaa vasten auttamassa. Samalla Holli alkoi rentoutua ja lopulta itselleni jäi vain tehtäväksi keskittyä omaan istuntaan!





Laukkaa otettiin (luultavasti Hollin takia) vain pääty-ympyröillä. Oikea (Hollille helpompi) kierros mentiin C-päädyssä Maijun valvoessa. Ennen laukkaa Maiju sanoi, että mikäli Holli ei jaksa ylläpitää laukkaa, voin ravata ihan hyvin muutaman ympyrän ja sitten laukata taas lisää. Holli innostui jo ympyröille käynnissä kääntyessä sen verran, että otettiin aikamoinen ravispurtti eteenpäin. Pidätteet läpi ja sitten saatiin lupa laukata. Laukannostoon Holli tarvitsi raipan avuksi, mutta muuten laukka pyöri tosi hyvin. Muut (Amanda ja Nanna) saivat aina pienentää ympyrää, kun me Hollin kanssa jyrättiin eteenpäin. Holli kuitenkin jaksoi ylläpitää laukan kumpaankin suuntaan yllättävän hyvin, eikä ravisiirtymisiä tarvittu.



Loppuravit otettiin uraa pitkin lötkötellen. Holli oli yhä hieman virkeänä laukasta, mutta rauhoittui muutaman ympyrän avulla. Loppuraveissa aloin itse olla jo aika puhki, joten sen kummempi työstäminen sai riittää tältä erää ja keskityttiin vain ravaamaan rennosti. Holli oli superkiva koko tunnin ja ravissa varsinkin taipui tosi hienosti. Laukan suokkipoika piti yllä koko tarvittavan ajan ja oli koko tunnin kivasti kuulolla ja suoritettiin hyvällä fiiliksellä.





- Melinda