perjantai 28. huhtikuuta 2017

Päättömiä kanoja


Moi!

Tästä tunnista on aikaa jo useampi kuukausi, mutta parempi kirjoittaa postaus myöhässä kuin ei milloinkaan! Tunnin piti Emma, joka oli vielä silloin työharjoittelussa Rauhalahdessa. Tunnilla menin Rasmuksella ja tunti oli kenties katastrofaalisin pitkään aikaan. Tunti aloitettiin tehden pysäytyksiä sinnetänne. Rasmus ei oikein pitänyt pidätteistä ja tuntui vahvalta edestä, mutta pysähtyi kyllä aina ennemmin tai myöhemmin.

Kaikki kuvat (C) Eevi Manninen


Siirryttiin seuraavaksi työskentelemään ympyröillä ravissa kävellen pitkät sivut. Tehtävänä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan taivuttaminen, mutta sekin tuntui kovin vaikealta nyt. Rasmus kulki lapa edellä ja pää ylhäällä painaen kädelle toisinaan. Tahti ei kuitenkaan sen kummemmin kiihtynyt kumpaankaan suuntaan mentäessä. Nyt kun monien tämän tunnin jälkeisten istuntaharjoitusten jälkeen katsoo omaa istuntaansa, alkaa väkisinkin hävettää! Miten mä vielä muutama kuukausi sitten istuin noin!  






Laukkaa otettiin tunnilla aivan liian vähän. Sen voi sanoa suoraan ja se aiheuttikin homman räjähtämisen käsiin lopputunnista. Laukkaa otettiin aina ympyrällä jälkimmäisellä puolikkaalla, ensimmäinen puoli ympyrästä tultiin harjoitusravissa. Pitkillä sivuilla keventelin, ettei poni olisi kuumunut enempää. Vasemmalle kaikki pysyi vielä suunnilleen kasassa, vaikka pitkät sivut menivätkin Rasmuksen ravin hidastamiseen. Oikeaan kierrokseen oli kuitenkin pakko tehdä useampi ympyrä putkeen laukaten, sillä yksinkertaisesti en saanut Rasmusta raviin niin nopeasti kuin tehtävä olisi vaatinut. Ravin tahti kiihtyi nopeasti ja itseäni alkoi jännittää aina laukkaa nostaessa se, kuinka pitkä aika kuluu laukasta raviin siirtymisessä. 







Niin, noh. Loppuravit oli aivan kamalaa menoa. Rasmus oli kiihtynyt, kun ei ollut päässyt käyttämään tarpeeksi energiaa laukkaamiseen, joten loppuravit olivatkin aivan päätöntä juoksemista uralla. Jäin voltille pyörimään ja siinä Rasmus pysyi kyllä käsissä, mutta tempo oli silti aivan liian reipas ja Rasmus oli täysin epätasapainossa osittain. Juuri kun ajattelin ettei tilanne pääsisi pahemmaksi, oli aika vaihtaa suuntaa. Silloin Rasmus räjähti käsiin, meni jotakin ravisuoran kiitoravin ja laukan sekoitusta täysin tasapainottomana kiitäen. Emma käski pysäyttää Rasmuksen, eikä se onnistunut muuten kuin seinää päin ohjaamalla. Kun olin saanut Rasmuksen pysäytettyä, menin C-päätyyn voltille kävelemään pidemmällä ohjalla muiden ravatessa. Käynnissä Rasmus pysyi rauhallisena ja rentona, kun ei tarvinnut kiitää ravissa.











Tunti ei siis todellakaan ollut onnistunut, vaan melko kaukana siitä. Itse olisin voinut ratsastaa varmemmin avut läpi ja rohkeasti avata suuni ja laukata enemmän. Tämän tunnin jälkeen en ole mennyt Rasmuksella, vaan esimerkiksi Eetulla, Piatilla ja Rommilla joiden kanssa onkin sujunut paljon paremmin. 

- Melinda


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Itseasiassa varsin kiva estetunti


Moi!

Muutama viikko sitten oli vuorossa taas vaihteeksi estetunti! Lotta laittoi mulle onneksi ratsuksi sen tutun ja turvallisen Piatin, jottei mun tarvinnut turhaan alkaa stressata ja panikoida (vaikka eihän ne mun tapoihin muutenkaan ikinä kuulu). Piatilla estetreeneihin päästiin viimeksi lokakuussa, kun taas viime marraskuussa päästiin hyppelemään satulatta.

Tämä kuva (C) Nanna Siitonen ja kaikki muut kuvat (C) Eevi Manninen

Verkkailtiin aluksi itsenäisesti ravissa molempiin suuntiin. Piat ei painanut kädelle ja pysähtyi helposti tarvittaessa (kun kuski halusi varmistella jarrujen löytyvän). Ympyröillä taivutus ei ollut Piatin mieleen, mutta pienellä kuolaimen liikuttelulla alkoi tämäkin vanha herra antaa hieman periksi. Lyhyen esteraipan olin ottanut avuksi - ja se olikin hyvä! Piat koitti alkuun kovasti laiskotella, mutta pitkillä sivuilla harjoiteltiinkin sitten ravilisäyksiä ja poni sai vauhtia jalkoihinsa.

Niin siis mikä ulko-ohja


Valo paistoi juuri takaa jättäen meidät mystisen pimeiksi varjoiksi



Aloitettiin treenailu S-pitkällä sivulla olevalla ristikolla apupuomin kanssa. Pitkä, suora, lähestyminen, apupuomi ja pienenpieni maahankaivettu este. Luulisi että se ylitetään helposti ja siihen harhaluuloon minäkin jäin. Tultiin liian lyhyessä tempossa eikä kuski ollut hereillä istunnankaan kanssa. Tällainen räpellys saatiin aikaan:


Hypättiin ristikko vielä kerran uudelleen ja silloin muistin jopa ehkä hieman ratsastaakin. Istunnan kanssa jäin taas hieman haaveilemaan, mutta hypystä tuli parempi. Lotta korotti ristikon pieneksi pystyksi ja hypättiin se vielä kerran. Hyppy tuli liian lähelle, mutta mestarikonkari Piat hoiti homman loppuun ratsastajan taitojen loppuessa. 




Vaihdettiin suuntaa ja siirryttiin seuraavaksi linjalle (16m). Minä olin tullut äskenkin hypyt ensimmäisenä, joten ensimmäisenä olin nytkin. Lotan mukaan 6 askelta voisi olla ihan hyvä askelmäärä linjalle, mutta ensimmäisellä yrityksellä ei siihen päästy vaan jäätiin epätasaiseen seitsemään. Toisella kerralla käytin raipan, mutta askelmäärä jäi silti seitsemään. Toki nyt laukka pyöri paremmin ja seitsemän askelta olivat kaikki tasaisia. Piat ei oikein malttanut odottaa paikallaan C-päädyssä, mutta innokkuuden takia hypytkin sujuivat linjalle hyvin.




Viimeisenä tehtävänä hypättiin pieni rata. Radan ensimmäinen osio oli linja, siitä jatkettiin lyhyttä sivua pitkin ja E-kulman jälkeen käännettiin vihreälle ristikolle. Ristikolla vaihdettiin laukka, jatkettiin uralle ja hypättiin okseriksi korotettu este S-pitkällä sivulla. Piatin kanssa linja sujui hyvin, mutta käänsin ristikolle hieman liian aikaisin. Piatia ei vino lähestyminen haitannut ja saatiin laukkakin vaihdettua. Laukka pyöri ja päästiin C-päädyssä oikaisemaan hieman okserille, jolle hyppy sujui varsin hyvin.






Radan jälkeen hypättiin okseri vielä kerran, mutta sille tultaessa olin itse vielä niin innoissani hyvin sujuneesta radasta, että hyppy osui liian lähelle. Okserin jälkeen jatkettiin loppuraveihin, joissa Piat kipitti innoissaan eteenpäin. Meno ei onneksi ollut läheskään samanlaista kuin Rasmuksen kanssa ravatessa!



Piat oli tosi kiva ja Piatin kanssa hypätessä olenkin saanut kivasti itsevarmuutta. Estekisat meiltä jää varmaankin väliin, mutta toivottavasti jatkossakin pääsisin hyppimään Piatin kanssa. 


- Melinda

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Tempon etsintää Eetulla


Moi!

Pääsin menemään pitkästä aikaa Eetulla ja alkuvalitusten jälkeen Eetu olikin ihan super! Tunnilla työskenneltiin ympyröillä ja niillä saikin Eetun kanssa työskenneltyä varsin kivasti. Pitkillä sivuilla tehtiin itse kukakin mitä mieli lystää ja itse lähinnä herättelin Eetun moottoria. Pitkä raippa oli hyödyllinen apuväline tunnilla, sillä Eetun tempo jäi aina askellajista riippumatta hitaaksi.

Kaikki kuvat (C) Eevi Manninen

Kulmissa tehtiin käyntiinsiirtymiset, joissa sai käyttää apuna vain ulko-ohjaa ja istuntaa. Eetun kanssa se vaati aluksi hieman harjoittelua, mutta lähti sujumaan varsin kivasti. Ainoa ongelma oli Eetun hitaus, kun poniherran mielestä olisi ollut kovin mukavaa kävellä pidempään kuin se kahdesta kolmeen askelta.

Taivutus sen sijaan sujui hyvin ravissa kumpaankin suuntaan, kunhan itse koitti muistaa pitää ponin isolla ympyrällä. Koitin kovasti keskittyä omaan istuntaan ja vaikka kantapäät eivät aina pysykään alhaalla, on muuten istunta ajoittain varsin kelvollinen. Myös ulko-ohjan koitin kovasti muistaa myös ympyröillä ja kyllähän se ihan kivasti vaikutti poniin.

Jos joskus vain osaisi käytännössä Tiinan neuvon "kevennyksessä ei nousta ylös, vaan painetaan kantapäitä alas siirtäen lantiota eteen"


Huom! Tämä on harvinainen kuva siitä, kun istunnasta ei loista läpi mikään sen suurempi virhe!



Jatkettiin ravitreenailuiden jälken ympyrät laukassa, tehden kulmiin yhä käyntiinsiirtymiset ja pitkillä sivuilla omaan tahtiin jonkinlaista työskentelyä. Laukassa Eetu jäi aluksi pohkeen taakse ja oikomaan. Raipan käyttö laukannoston aikana sai laukkaan enemmän tempoa ja oikomiseen autti voimakas sisäpohje ja ulko-ohja. Laukka vaati sen verran paljon ratsastusta, että oma kunto meinasi loppua kun koitti vielä pitkillä sivuilla ratsastaa Eetua eteen.





Laukattuamme molemmat suunnat, oli aika köpötellä kevyttä ravia uralla. Uralla keskityttiin kulmiin, joissa tuli taivuttaa reilusti hevosia. Kuten Lotta sanoi, "Hyvän kulman ratsastus ei tarkoitta että mennään seiniä pitkin, vaan hyvässä kulmassa hevonen on taivutettu sisäpohkeen ympäri kunnolla". Eetun kanssa taivuttelu oli helppoa ja tahtikin oli kunnossa. Loppuun sainkin sitten itse lähinnä vain rentoutua, kun koko tunnin oli muuten pitänyt hoputtaa Eetua eteen.



Loppuravien aikaan Eetu myös bongasi kameran - ja sitä otustahan piti oikein kunnolla tuijottaa!


Eetulla oli tosi kiva mennä pitkästä aikaa, vaikka itse olisinkin voinut kiinnittää enemmän huomiota tempoon jo alkutunnista. Taivutukset ja käyntiinsiirtymiset sujuivat kuitenkin hyvin - eikä se istuntakaan niin kamalalle näyttänyt!


- Melinda