torstai 29. kesäkuuta 2017

Irtohypytystä


Moi!

Olin kuvaamassa tänään tehoestekurssilla ja siellä päästiinkin tänään irtohypyttämään Hollia, Dania ja Arttua. Dani (ja luultavasti myös Arttu), olivat ennenkin päässeet estekujalla hyppäämään, mutta Hollille se oli uusi juttu. Sofia ei tutustuttanut Hollia aluksi estekujaan, joten Holli hyppäsi ensimmäisillä kerroilla puomien sijaan estetolppien johteiden yli hipoen maneesin seiniä. Sen jälkeen Holli talutettiin käynnissä kujan läpi ja seuraavalla kerralla puomien ylitys sujuikin hyvin. Aluksi esteiden ylitys oli Hollilla melkoista rymistelyä ja yksi puomikin räsähti kahteen osaan. Kahden viimeisen esteen väliin lisättiin lopulta apupuomi, joka auttoi Hollia pohtimaan hyppypaikkojaan ja lopussa Holli ylitti esteitä melkein kuin kokenutkin konkari!

1.

2.

3. Kaurapalkinto on paras palkinto

4.

5.

6. Muttakun Holli haluaa mennä!

7. Sinne meni se puomi!

8.

9.

10. Hänestä tuli varsin hieno ♥

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17. Kyllä Hollista vielä hyvä esteratsu tulee!

Dani oli päivän toinen hyppääjä ja oli innoissaan heti alussa tutustumiskierroksen jälkeen. Kun Dani pääsi tulemaan kujan yksin, esteiden ollessa vielä puomeina, loikki Dani puomikasojen yli kuin jänis ikään (tai ehkä peura?). Muutenkin Dani hyppäsi toisinaan melkoisella ilmavaralla ja kiiruhti aina innoissaan työntämään päänsä kujan päässä odottavaan kaurakuppiin. Kerran tai pari Dani nousi pystyyn ja hyppi paikoillaan ennen kujalle pääsyä, kun intoa hyppäämään riitti. Lopussa Dani hyppäsi varsin korkeankin okserin innosta vinkuen ja yhtään epäröimättä.

18. Kyllä puomienkin yli voi loikkia!

19.

20.

21. Tötterökorva ♥

22.

23. Mikä ilmavara?

24.

25.

26. Dani taisi hypätä kaikki esteet korvat pystyssä

27.

28.

29.

30. Dani pääsi yli varsin korkeastakin esteestä!

31. Hieno vauvaponi ♥

Arttu oli viimeinen hypytettävä ja hoiti sekin hypyt hienosti. Tutustumiskierroksen jälkeen Arttua ei olisi kiinnostanut lähteä kujalle hyppäämään, joten herrapa lähti ravailemaan ja sitten tuijottelemaan pörheänä kulmaan. Hypätessä Arttu tuli melko rauhassa ja tarvitsi hieman rohkaisua. Tässä välissä kamerastani alkoi jo loppua akku, joten laukaisunappi toimi kuin hidastetussa filmissä. Sen takia kuvat eivät enää ajoittuneetkaan parhaaseen hyppykohtaan, vaan kohtaan jossa Artun etujalat koskettivat taas maata hypyn jälkeen.

32. Minähän en sinne kujalle mene!

33. Ylväänä

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

Irtohypytystä oli kiva katsoa ja kuvata, vaikka kamerasta alkoikin akku loppua (eikä maneesilaatu paras olekaan). Oli myös hyvä, että kaikille laitettiin sekä etu- että takajalkoihin suojat (varsinkin Hollilla), vaikka mielestäni olisikin ollut parempi, jos Holli olisi heti alussa tutustutettu estekujaan, eikä sen olisi tarvinnut hypätä johteiden yli. Mielestäni olisi myös ollut hyvä, jos hevosia olisi juoksutettu esimerkiksi ravissa hetki, että niiden ei olisi tarvinnut hypätä kylmiltään (varsinkin kun esteet olivat melko korkeita). Hevosilla kuitenkin näytti olevan hauskaa ja estekujasta pääsivät kaikki aina läpi korvat hörössä!


- Melinda

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Lupa innostua

 
Moi!

Nyt kun blogi on taas aktivoitunut niin voisin kertoa hieman ennen kesäloman alkua olleesta maastotunnista. Maastoon ratsuksi sain Hollin, jolla olen mennyt jo kerran aiemmin maastossa viime kesänä. Viimeksi Hollilla taas menin tammikuussa, jolloin meillä sujui varsin kivasti (joko piuhojen tai ratsastajan taitojen kehityksen vuoksi).

Maastosta kun ei hirveämmin tarinoita ole sepitettävänä, niin käyttäkäähän nyt aikaa näiden kuvien ihailuun!

Kaikki (ihan liian hienot) kuvat (C) Silja Tikkanen

Koittakaapa laskea monessako kuvassa mä hymyilen, mulla nimittäin oli hauskaa!



Käytiin aluksi kävelemässä ja ravailemassa pikkumaasto. Hollin kanssa olimme heti Lotan ratsastaman Masin perässä jonon etunenässä. Se tottakai tarkoitti sitä, että kun Holli ravasi niin pikkuponit takana laukkasivat.



 




Maastossa ravailtiin ja laukkailtiin jonkin verran. Holli oli aika innokas ja hyppi muutamaan otteeseen paikallaan nousten hieman pystyyn. Laukan jälkeen minun oli pakko kääntää Holli ympäri superpienelle voltille, sillä Holli olisi omasta mielestään voinut tässä vaiheessa ohittaa Masin ja jatkaa laukkaamista. 


Laukkailtiin suurella kentällä oikeaan kierrokseen ja se oli kyllä tämän maastoreissun paras osio! Holli pinkoi innoissaan eteenpäin niin että maa tömisi. Holli jaksoi myös ylläpitää laukan hienosti ilman raville rikkomista. Ainoa ongelma laukassa oli Hollin pitäminen kentällä. Suurta kenttää nimittäin ei oltu aidattu yhdeltä pitkältä sivulta, joten reitit saattoivat olla melko mutkaisia. Pääasia laukassa oli kuitenkin mennä kovaa ja pitää hauskaa - ja sehän me tehtiinkin!









Laukan jälkeen ravailtiin hieman vasempaan kierrokseen. Holli oli yhä tohkeissaan äskeisestä laukasta, mutta sai nyt ravatessa kuluttaa viimeisetkin energiahippuset. Ravin jälkeen Holli olikin rauhoittunut ja käytiin kävelemässä pikkumaasto.







Holli oli kiva, varsinkin kentällä laukatessa kun kerrankin oli lupa innostua! Maastokin sopi hyvin mulle ennen koeviikkoa (josta selvisin ihan hyvin mielin läpi kesälomalle).


- Melinda