lauantai 24. kesäkuuta 2017

Räjähdysherkkä tapaus


Moi!

Toukokuun alussa päästiin avaamaan kenttäkausi - vihdoin! Tunnilla menin Rasmuksella, jolla menin viimeksi talvella. Olin kuullut, että Rasmuksella on viimeaikoina käytetty ratsastaessa gramaaneja (kiistelty apuohja, jota olen käyttänyt Rautalammilla Kertun kanssa. Kulkevat satulavyöstä hevosten etujalkojen välistä kuolainrenkaiden kautta ratsastajan käteen, jolloin ratsastajalle tulee käteen kahdet ohjat), joten kysyin Lotalta saisinko minäkin Rasmukselle gramaanit. Lotta kuitenkin totesi, etten tarvitse Rasmukselle mitään apuohjaa ja niinpä suunnattiin kentälle.

Kaikki kuvat (C) Eevi Manninen

Kentällä selkään noustuani Rasmus veti hepulit sen jälkeen, kun Lotta oli tarkastanut satulavyön. En tiedä mikä sille tuli, mutta se lähti steppailemaan paikoillaan ilman aikomustakaan hidastaa jo ennen kuin pääsi uralle kävelemään alkukäyntejä. Lotta käski antaa ohjan hänelle ja niin kävelimme jonkin matkaa niin, että Lotta käveli vieressä ja veti Rasmusta ulko-ohjasta (Rasmuksella oli yhä ohjat kaulalla) aina kun poni siirtyi raville steppailemaan. Näin jatkettiin, kunnes Rasmus yhtäkkiä ryntäsi Lotan yli (Lotta kyllä pääsi pakoon) ja ryntäsi laukala eteenpäin. Hetken hätääntymisen jälkeen sain ohjat kerättyä, hidastettua vauhtia ja ohjattua Rasmuksen uralle Jespen takamukseen kävelemään. Lotta pyysi Eeviä hakemaan piuhat, jotka sitten viritettiin satulan alta satulavyöstä kuolainrenkaiden kautta niskaan. Rasmus veti uudet hepulit, kun päästin sen piuhojen kanssa kävelemään uralle ja nosti laukan. Hetki sitten säädettiin ravissa ja laukassa, ennenkuin sain Rasmuksen kävelemään uralle (silloinkin vain kulkien muiden hevosten hännissä kiinni). Huh! Johan oli alkukäynnit!



Alkukäyntien loppupuoliskolla Rasmus rauhottui jonkin verran, vaikka kuljinkin yhä muissa hevosissa kiinni. Alkuverryttely hoidettiinkin tälläkertaa meillä ihmisillä. Hevosten annettiin kävellä ja me ratsastajat päädyimme venyttelemään eri tavoin Lotan ohjeiden mukaan. Itselläni ainakin lapaluut olivat tosi jumissa ja venyttely auttoi paljon niin, että pääsin tunnilla hyvin istumaan satulassa ja käyttämään istuntaa apuna.



Alkykäyntien jälkeen ravattiin monta kierrosta kenttää ympäri antaen hevosten mennä omassa tahdissa pidemmällä ohjalla. Itse menin muiden perässä ja Rasmus innostuikin kovasti tästä vapaasti ravaamisesta. Meidän ratsastajien tehtävä oli seisoa jalustinten varassa koko ravipätkän ajan. Tarkoituksena oli venyttää jalat oikealle paikalleen, mutta itse tarvitsin varsinkin alussa tukea harjasta, jotta jaksoin pysyä ylhäällä satulaan laskeutumatta. Se toisaalta innosti Rasmusta ravaamaan yhä enemmän ja toisinaan pitkin laskeutua satulaan ottamaan pidätteitä, ettei mentäisi edellä ravaavasta ponista ohi.


Aloitettiin työskentely ravissa ja jalustimet sai ottaa kaulalle. Rasmuksen kanssa kiidettiin ensin parin ympyrän verran, kunnes löydettiin jonkinlainen yhteinen tempo työskentelyyn. Jalustimet pidin jalassa, sillä Rasmus oli yhä räjähdysherkkä eikä Rasmuksen ravikaan ole helpointa istua. Ravityöskentelyssä keskityin lähinnä ainoastaan Rasmuksen pitämiseen hallinnassa ja ravin tahdin sopivana. Mitään kovin kummoista ravityöskentelyä ei tehty ja itse muistan vain sen, ettei ravityöskentelystä jäänyt kovin hyvä mieli.








Laukkatyöskentely otettiin tekemällä päätyyn aina yksi ympyrä laukaten ja sen jälkeen siirtyminen käyntiin vain istunnalla ohjan roikkuessa löysänä. Laukkatyöskentelyssä Rasmus oli yllättävän hyvä alkuriehumisen ja ravissa säätämisen huomioon ottaen. Laukka nousi aina tasapainossa ja odottaen ja lähti pyörimään jo ensimmäisestä askeleesta. Asetus löytyi, ympyrä oli tarpeeksi suuri ja pyöreä ja jopa käyntiinsiirtymiset sujuivat aina istunnan avulla! Oikeaan kierrokseen Rasmus oli hieman jännittyneempi ja puri kuolaimeen enemmän. Laukasta jäi kuitenkin hyvä mieli ja sitä oli kiva työstää Rasmuksen kanssa.






Loppuravit olivat taas tavanomaista häsellystä ja siksi koitinkin pysyä ympyröillä. Häsellys ei kuitenkaan ollut mitään Rasmuksen alkusekoamiseen verrattuna, joten ei se niin kamalta tuntunut. Tämä tunti ei ollut kaikkein onnistunein, sillä Rasmus oli melko räjähdysherkkänä. Vaikka välillä tilanne olikin pois hallinnasta, oli laukkaa kiva työstää ja olihan se ihan mukava päästä pitkästä aikaa tutun ponin selkään. Toivottavasti kesän aikana löydettäisiin syy Rasmuksen kiitämiseen ja saataisiin tämä höyrypää rauhallisemmaksi.

- Melinda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti