perjantai 28. heinäkuuta 2017

Sisäohjaan takertumista ja ulkoapujen unohtelua


Moi!

Nyt olen palannut Alanyan lämmöstä (ja Viron.. noh.. melko lämpimästä säästä) takaisin Suomeen ja pitäisi postauksia kiriä kiinni. Muutama viikko sitten menin Rommilla, jolla olin mennyt myös viikko ennen tätä tuntia (sillon en saanut kuvaajaa, mutta Rommi oli tosi kiva). Hyvin mielin siis vaihdoin ratsuja Millan kanssa, sillä minulle oli laitettu Tommi ja Millalle Rommi. Viimeksi Rommi-postauksen olen kirjoittanut heinäkuussa, jolloin pääsin Rommilla maastoon. Sitä ennen menin Rommilla keväällä, jolloin oli varsin kiva tunti.

Kaikki kuvat (C) Silja Tikkanen (ja mun pitäis opetella käyttämään pidempiä jalustimia)

Aloitettiin tunti siirtämällä hevosten takaosaa ulospäin päätyyn tehtävillä volteilla. Hevosia tuli väistättää aina yksi askel ympyrältä ulospäin, kiittää ja palata tekemään ympyrää jotta pääsisi väistättämään taas. Rommin kanssa väistäminen vaati aluksi hieman hakemista, kun poni lähti kiemurtelemaan enkä osannut tukea tarpeeksi ulkoavuilla. Oikeaan kierrokseen osasin kuitenkin vaatia paremmin suoruutta, jolloin väistöaskeleista tuli varsin kivojakin. 






Pitkille sivuille tehtiin loivat kiemuraurat, joilla aseteltiin hevosia sisälle ja ideana oli väistättää hieman etuosaa. Loivilla kiemuraurilla muistin paremmin ulkoapujen ratsastuksen, joten kiemurat sujuivatkin aika kivasti koko tunnin. Mitään kovin kummoista etuosan väistätystä ei tapahtunut, kun en oikein hoksannut ideaa. Asetus löytyi kuitenkin hyvin ja varsinkin lopputunnista Rommi meni varsin kivasti loivalla kiemuralla.



Ravissa meidän ei enää tarvinnut väistättää hevosia päätyjen volteilla, vaan tarkoituksena oli taivuttaa hevosia jopa liikaa sisäpohkeen ympäri. Työskenneltiin aluksi oikeassa kierroksessa, joka ei tänään oikein multa sujunut. Tässäkin olisi minun pitänyt hoksata saada ulkoavut läpi paremmin heti alussa, jotta taivutus olisi lähtenyt sujumaan. Annoin muutenkin Rommin enemmän vain löntystellä ravissa volteilla, kuin olisin jaksanut ratsastaa ravia kunnolla polkemaan. 



Tässä tämä surullisenkuuluisa sisäohjaan takertuminen


Laukkaa otettiin tekemällä päätyvoltit laukassa ja loivat kiemuraurat edelleen ravissa. Laukassa Rommi mateli aluksi eteenpäin, kunnes uskalsin komentaa eteenpäin raipallakin. Oikeassa kierroksessa oli edelleen hieman hakemista taivutuksen kanssa ja ulkoapujen kanssa haparoin edelleen. Laukkaa oli kuitenkin kivempi työstää volteilla kuin ravia ja ainakin siirtymiset laukan ja ravin välillä sujuivat hyvin.




Välikäyntien jälkeen vaihdettiin suunnaksi vasen ja aloitettiin työskentelemään ravissa samalla tavalla kuin aiemmin oikeallekin. Rommi oli nyt paljon terävämpi avuille ja ravasi eteenpäin omilla jaloillaan. Pikkuhiljaa aloin ravissa ymmärtää ulkoapuja, vaikka volteilla taivutusta olisikin voinut vaatia enemmän. Rommi oli kuitenkin parempi työstää nyt vasemmalle, vaikka ravia saikin toisinaan hidastaa että pääsisin istumaan paremmin alas harjoitusraviin.

Kyllä mä vielä jonain vuonna opin hellittämään sisäohjasta!





Laukkaa otettiin samalla tavalla kuin oikeallekin, eli korvattiin ravivoltit laukkavolteilla. Rommia ei nyt vasemmassa kierroksessa tarvinnut vaatia sen kummemmin laukkaamaan eteen ja ravikin oli hienoa loivilla kiemuraurilla. Asetus löytyi nyt helpommin loivilla kiemuraurilla, vaikka volteilla olisin edelleenkin voinut vaatia paremmin taivutuksen läpi. 





Loppuraveissa Rommi alkoi olla jo aika väsynyt, kun oli tehnyt kaksi tuntia putkeen. Itsekin olin aika uupunut, joten sen kummempi työstäminen eteen-alas sai jäädä. Loppukäyntien aikaan meidät yllätti kiva kaatosade, joten se kyllä virkisti. Rommi oli kiva koko tunnin, mutta tuntui etten itse yrittänyt tarpeeksi. Vähän enemmällä yrittämisellä Rommi olisi voinut olla paljon parempi, mutta ensi kerralla sitten.


Onneksi sade sentään alkoi vasta ihan tunnin viime minuuteilla!


- Melinda

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Erikoisesteitä! Kääk!


Moi!

Kuten Lotta meille lupailikin maastotunnin jälkeen, oli tällä kertaa vuorossa estetunti (hui!). Esteet saimme itse rakentaa kentälle, jolloin sainkin tietää että vuorossa on erikoisestetunti. Kavaletin alle tuli heinäpaaleja, okserin alle penkkejä, pystyn alle tötterökokoelma ja lankkuesteen alle renkaita. Lotta laittoi mulle Eetun ratsuksi ja sehän sopi mulle paremmin kuin hyvin (ainakin sen jälkeen kun varmistin Lotalta että hyppäähän Eetu varmasti erikoisesteitä).

Kaikki kuvat (C) Silja Tikkanen

Alkukäyntien aikana kävimme itsenäisesti esittelemässä esteitä hevosille, jotta ne eivät niitä sitten kummastelisi tunnin aikana. Eetu ei hetkahtanut, oli esteen alla mitä vain. Heinäpaaliesteeseen tosin piti tutustua maistamalla sitä.


Alkuverryteltiin molemmat suunnat ravissa ja laukassa. Eetu oli alkuun hieman tahmea ja laukassa koitinkin irrotella pitkillä sivuilla kevyessä istunnassa. Raipan avulla laukka alkoi pyörimään paremmin, vaikkei kunnon kiihdytyspätkiä tullutkaan, vaikka lupa sellaiseenkin oli (kuski olisi ehkä halunnut mennä vähän kovempaa). Ei pappaponia kuitenkaan hirveästi viitsi alkuverryttelyssä uuvuttaa, kun olisi esteitäkin hypättävänä.







Ensimmäiset hypyt otettiin heinäpaaliesteelle. Itse tuijotin estettä jännittyneenä, kun taas Eetu tuskin edes huomasi sitä. Heinäpaalihyppyjen jälkeen Eetun laukkakin rullasi paremmin eteenpäin, kun poni tajusi pääsevänsä hyppäämään ja kuski alkoi rentoutua.



Seuraavana vuorossa oli lankku-rengaseste, jolle tuli melko pitkä lähestyminen. Kiitorataa siis riitti ennen hyppyä, joten ehdin hyvin valmistella laukan pyöriväksi ja enemmän ratatempoon. Eetu alkoii innostua jonossa odottaessa, mutta siitä oli vain hyötyä kun hevonen imee kohti esteitä. Molemmat hypyt lankkuesteelle sujuivat hyvin, eikä Eetu tätäkään estettä tuijotellut. Lankkuesteestä selvittyä adrenaliini alkoi virrata kehossa ja uskalsin jopa iloita hyppäämisestä. Mulla alkoi olla hauskaa ja Lotta sanoi että mustahan tulee vielä kenttäratsastaja!




Seuraava este olikin sitten okseri, jonka alla oli penkkejä. Ihme kumma este ei vaikuttanut niin kovin jännältä edes mun mielestä ja ylitettiin se Eetun kanssa jälleen kerran ilman turhia kyttäämisiä. Ensimmäisellä kerralla Eetua sai pyytää hieman rohkeammin eteen okserille lähestyttäessä, mutta toisella kerralla sujui paremmin. Okserin jälkeen oli tärkeää muistaa jatkaa suoraan laidunporttia kohti, etteivät hevoset saisi oikoa. Tällä tunnilla muistin jopa ohjata, eikä Eetu päässyt oikomaan.



Okserin jälkeen hypättiin vielä kerran (vai kahdesti?) pienenpieni kahden esteen rata. Ensimmäisenä tultiin penkkiokseri, jolta jatkettiin lyhyelle sivulle ja sieltä suoraan lankkuesteelle. Eetua sai taas pyytää hieman enemmän eteen okserille ja okserin jälkeen huolehtia hyvin linjasta lyhyelle sivulle. Okserin jälkeen Eetu pääsi hieman oikomaan, mutta sain silti ohjattua suoran linjan hyvin ennen lankkuestettä. Hypyt sujuivat ihan kivasti, varsinkin lankkuesteelle joka taisi olla mun ja Eetun lemppari!



Viimeisenä esteenä oli vuorossa tötteröeste, jolle tuli kääntää kaarevasti lyhyen sivun aikana. Ensimmäisen lähestymisen aikana multa tippui jalustin, joten ohjasin sivuun, hidastin vauhtia, otin jalustimen takasin jalkaan ja lähdin sitten uudelle lähestymiselle. Käänsin tötteröesteelle hieman liian myöhään, joten käännöksestä tuli hieman hätäinen. Eetu ei oikein tästä äkkikäännöksestä tykännyt ja osoitti sen heittelemällä hieman päätään (kts. kuva). Kaikesta alkusäädöstä huolimatta saatiin suora linja tötteröesteelle ja ylitettiin se hienosti. Tötteröeste ylitettiin kahdesti eikä toisella kerralla enää säädetty niin paljoa. Viimeisen hypyn jälkeen olo oli jotenkin tosi onnellinen ja rentoutunut. Siitä selvittiin ja mulla oli kivaa!





Loppuraveja ei otettu, mutta suunnattiin loppumaastoon. Eetu oli tunnilla tosi hieno ja rohkaisi hyvin silloin kun itse epäröin. Meistä tulee vielä hieno kenttäratsukko!


(Eetua ei kiinnosta mun lentsikkanäytökset)

- Melinda

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Issikkaleiri 2016: Sieltä se lauma vyöryy!


Moi!

Viime postauksessa mainitsin tulevasta kuvapostauksesta, joten tässäpä tämä olisi! Kuvat on otettu kaatosateessa, kun menin illalla muutaman muun kanssa antamaan hevosille iltaheiniä. Vaikka vaatteet ja kamera olivatkin ihan märkiä leiritilaan palatessa, on kuvissa silti jotain tunnelmaa josta tykkään.

1. Jotain möykkyjä kaukaisuudessa

2. Issikkalaumahan se siellä!

3. Heinä, joka jäi kivasti hiuksiin ja vaatteisiin kiinni

4. Melkein tunnistettavissa

5. Joukossa on hyvä kulkea kylki kyljessä

6. Raukkaparat ihan litimärkinä

7. Äkkiä kuivaan talliin!

8. Kiirekiirekiire!

9. Laumasta jälkeen jääneitä

10. Kveikur hämmästeli kameraa

11. Tallin lämpöön vain

12. Kaikilla ei ole kiire pois laitumelta

13. Heinääheinääheinää

Nämä kuvat eivät mahtuneet viimeisimpään postaukseen, joten tästä tuli nyt tällainen pienempi kuvapostaus. Vielä olisi tulossa yksi issikkaleiripostaus ja yksi vaelluspostaus, sekä paljonpaljon tuntipostauksia

- Melinda