perjantai 28. heinäkuuta 2017

Sisäohjaan takertumista ja ulkoapujen unohtelua


Moi!

Nyt olen palannut Alanyan lämmöstä (ja Viron.. noh.. melko lämpimästä säästä) takaisin Suomeen ja pitäisi postauksia kiriä kiinni. Muutama viikko sitten menin Rommilla, jolla olin mennyt myös viikko ennen tätä tuntia (sillon en saanut kuvaajaa, mutta Rommi oli tosi kiva). Hyvin mielin siis vaihdoin ratsuja Millan kanssa, sillä minulle oli laitettu Tommi ja Millalle Rommi. Viimeksi Rommi-postauksen olen kirjoittanut heinäkuussa, jolloin pääsin Rommilla maastoon. Sitä ennen menin Rommilla keväällä, jolloin oli varsin kiva tunti.

Kaikki kuvat (C) Silja Tikkanen (ja mun pitäis opetella käyttämään pidempiä jalustimia)

Aloitettiin tunti siirtämällä hevosten takaosaa ulospäin päätyyn tehtävillä volteilla. Hevosia tuli väistättää aina yksi askel ympyrältä ulospäin, kiittää ja palata tekemään ympyrää jotta pääsisi väistättämään taas. Rommin kanssa väistäminen vaati aluksi hieman hakemista, kun poni lähti kiemurtelemaan enkä osannut tukea tarpeeksi ulkoavuilla. Oikeaan kierrokseen osasin kuitenkin vaatia paremmin suoruutta, jolloin väistöaskeleista tuli varsin kivojakin. 






Pitkille sivuille tehtiin loivat kiemuraurat, joilla aseteltiin hevosia sisälle ja ideana oli väistättää hieman etuosaa. Loivilla kiemuraurilla muistin paremmin ulkoapujen ratsastuksen, joten kiemurat sujuivatkin aika kivasti koko tunnin. Mitään kovin kummoista etuosan väistätystä ei tapahtunut, kun en oikein hoksannut ideaa. Asetus löytyi kuitenkin hyvin ja varsinkin lopputunnista Rommi meni varsin kivasti loivalla kiemuralla.



Ravissa meidän ei enää tarvinnut väistättää hevosia päätyjen volteilla, vaan tarkoituksena oli taivuttaa hevosia jopa liikaa sisäpohkeen ympäri. Työskenneltiin aluksi oikeassa kierroksessa, joka ei tänään oikein multa sujunut. Tässäkin olisi minun pitänyt hoksata saada ulkoavut läpi paremmin heti alussa, jotta taivutus olisi lähtenyt sujumaan. Annoin muutenkin Rommin enemmän vain löntystellä ravissa volteilla, kuin olisin jaksanut ratsastaa ravia kunnolla polkemaan. 



Tässä tämä surullisenkuuluisa sisäohjaan takertuminen


Laukkaa otettiin tekemällä päätyvoltit laukassa ja loivat kiemuraurat edelleen ravissa. Laukassa Rommi mateli aluksi eteenpäin, kunnes uskalsin komentaa eteenpäin raipallakin. Oikeassa kierroksessa oli edelleen hieman hakemista taivutuksen kanssa ja ulkoapujen kanssa haparoin edelleen. Laukkaa oli kuitenkin kivempi työstää volteilla kuin ravia ja ainakin siirtymiset laukan ja ravin välillä sujuivat hyvin.




Välikäyntien jälkeen vaihdettiin suunnaksi vasen ja aloitettiin työskentelemään ravissa samalla tavalla kuin aiemmin oikeallekin. Rommi oli nyt paljon terävämpi avuille ja ravasi eteenpäin omilla jaloillaan. Pikkuhiljaa aloin ravissa ymmärtää ulkoapuja, vaikka volteilla taivutusta olisikin voinut vaatia enemmän. Rommi oli kuitenkin parempi työstää nyt vasemmalle, vaikka ravia saikin toisinaan hidastaa että pääsisin istumaan paremmin alas harjoitusraviin.

Kyllä mä vielä jonain vuonna opin hellittämään sisäohjasta!





Laukkaa otettiin samalla tavalla kuin oikeallekin, eli korvattiin ravivoltit laukkavolteilla. Rommia ei nyt vasemmassa kierroksessa tarvinnut vaatia sen kummemmin laukkaamaan eteen ja ravikin oli hienoa loivilla kiemuraurilla. Asetus löytyi nyt helpommin loivilla kiemuraurilla, vaikka volteilla olisin edelleenkin voinut vaatia paremmin taivutuksen läpi. 





Loppuraveissa Rommi alkoi olla jo aika väsynyt, kun oli tehnyt kaksi tuntia putkeen. Itsekin olin aika uupunut, joten sen kummempi työstäminen eteen-alas sai jäädä. Loppukäyntien aikaan meidät yllätti kiva kaatosade, joten se kyllä virkisti. Rommi oli kiva koko tunnin, mutta tuntui etten itse yrittänyt tarpeeksi. Vähän enemmällä yrittämisellä Rommi olisi voinut olla paljon parempi, mutta ensi kerralla sitten.


Onneksi sade sentään alkoi vasta ihan tunnin viime minuuteilla!


- Melinda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti