keskiviikko 9. elokuuta 2017

Lukion 24h issikkavaelluksella


Moi!

Näin alkajaisiksi huomasit varmaan blogin uudistuneen ulkoasun (bannerista kiitos Amanda Hakumäki). Käy toki myös tutkimassa päivitetyt minä ite- ja Rauhalahden ratsastuskoulusivut. Nyt kuitenkin kuvapostausta lukion issikkavaellukselta, jolla olin maaliskuussa. Vaellus tehtiin Sahalan issikoilla ja koska vaellusohjaajakin oli minusta kuullut niin ratsuksihan tuli Dropi.

Sahalan hevostoimintahan loppuu nyt elokuussa ja lähes kaikki hevoset (Dropi mukaanlukien) on myyty uusiin koteihin. Toivottavasti pääsen Dropia vielä joskus tapaamaan, mutta harmittaa kun olen Sahalaan liiaksi tykästynyt. Nyt kuitenkin täytyy etsiä Kuopion läheltä uusi issikkatalli jolla alkaisi käymään - ehdotuksia voi laittaa vaikka kommenttikehään!



Vaellus aloitettiin Sahalan kartanolta, josta sitten vaellettiin mäkien yli, autoteiden viertä, betonisiltoja pitkin ja metsissä töltäten ja laukaten n. 20km Törmälän leirikeskukseen. Törmälässä olen ollut aiemmin rippileirillä, joten paikka oli tuttu. Matkan aikana Dropi säpsähti vain kerran mopoa, mutta muuten meni nätisti, vaikka osa autoilijoista ei hevosia varonutkaan.


Törmälässä tarhassa

Bongatkaas Dropi muiden ruskeiden keskeltä




Issikat odottamassa kotiinpaluuta



Kohta kotia kohti!

Takaisinpäin lähdettiin vaeltamaan seuraavana päivänä hieman lyhyempää reittiä (15km). Paluumatkalla tie oli osittain pahasti jäässä, jolloin piti laskeutua selästä ja taluttaa hevoset pahimmista kohdista pois. Sulava lumimassa oli aiheuttanut toisinaan teille myös suuria lammikoita. Suurin osa issikoista vain käveli niistä yli tai kiersi, mutta Dropi oli velipuolensa Draumurin kanssa hyppytuulella. Muutaman valtavan ja odottamattoman loikan jälkeen päädyin taluttamaan Dropin aina lammikoiden yli ettei vaan sattuisi mitään. Matkan aikana ylitettiin myös hurja puusilta, jonka yli hevoset tuli taluttaa. Laumanjohtaja ja vaelluksen vetohevonen Draumur ei uskaltanut sillalle astua ensimmäisenä, joten minä ja Dropi jonon toisina sitten mentiin sillasta yli ensin. Dropi ei siltaa kummaksunut vaan käveli sen yli kuin tekisi niin joka päivä.



Rautalammin alueella on tosi kauniita maisemia! Sääli ettei näitä pääse enää issikkavaelluksilla ihailemaan.



Näitä varmajalkaisia ratsuja ei liukkaat jäätiet hetkauta!

Aina parijonossa kävellessä Dropi kuvitteli olevansa nyt vetohevosena ja lähti ohittamaan Draumuria

"Ei Draumuria tartte odottaa ku kyl mä hoidan meiät kotii!"

Draumurin mielestä hurjan sillan luona



♥ (taustalla edellä mainittu hurja silta)


Taukopaikalla Dropi onnistui hankaamaan itseltään suitset irti, mutta kaverit onneksi huomasivat sen ja korjasivat asian. Mä oisin varmaan lähteny jatkamaan matkaa ihan tyytyväisenä huomaamatta suitsien puuttumista :D





Vaellus oli tosi kiva ja oli mukavaa päästä vaeltamaan kauemmaksi kuin olin aiemmin Sahalan vaelluksilla päässyt. Dropi oli myös kiva ratsastaa molempina päivinä ja varsinkin laukassa malttoi olla rauhassa. Töltti ei meillä oikein sujunut, sillä issikat olivat olleet pitkään vapaalla ja siitä vielä hieman jäykkiä. Tämän vaelluksen jälkeen kävin vielä heinäkuun lopussa viimeisellä vaelluksellani Sahalassa ennen hevostoiminnan loppumista. Tästä vaelluksesta postausta sitten myöhemmin.


- Melinda