lauantai 30. syyskuuta 2017

Kyllähän mäkin maastoesteistä selviän!


Moi!

Anteeksi taas tästä epäaktiivisuudesta, lukion kakkosvuoden alettua taisin unohtaa blogin ihan kokomaan! Nyt kuitenkin postausta tunnista (tai oikeastaan kahdesta), josta on aikaa melko paljon. Heinäkuun helteillä päästiin suuntaamaan maastoestekentälle ja ratsunani oli Piat (jolla hyppäsin viimeksi kesäkuussa). Rauhiksessa en ollutkaan ennen maastoesteitä mennyt, mutta Rautalammilla kerran keväällä Säpin kanssa selvittiin niistä ihan kunnialla läpi

Kuvat (C) Eevi Manninen ja Inka Sadinmäki

Varoitus näin etukäteen: tämä postaus on täynnä kuvia!





Maastoestekentällä verryteltiin itsenäisesti ravissa ratsastaen hevosia kovasti eteen, sillä maastoesteillä (erityisesti radoilla) tarvitaan eteenpäinpyrkimystä. Piat oli alkuun melko hidas ja kova helle ei kannustanut työskentelyyn. Toisaalta hidastaessa Piat lähinnä vain puri kuolaimeen, joten alkuverryttelyt sujuivat melko tahmeasti ja kontrollia etsiessä.






Raviverryttelyjen jälkeen hypättiin muutamaan kertaan pientä tukkiestettä. Muutama ensimmäinen hyppy oli lähinnä hakemista mun osalta, kun jännitin itse tuota hurjan suurta tukkiestettä. Piat korjasi virheitä, jotka aiheutin kääntämällä liian aikaisin ja lähinnä vain nostamalla laukan ja toivomalla että yli päästään. Tukkiesteiden jälkeen tuli kuitenkin hieman itsevarmempi olo jatkaa eteenpäin, sillä vaikka hypyt eivät olleet hyviä niin hengissä oltiin yhä!



Pikkuisen tukkiesteen jälkeen tultiin monta kertaa kukkulaestettä. Muutaman ensimmäisen kerran Piat kyttäili estettä ja valui toiseen reunaan hidastaen vauhtia ennen hyppyä. Itse en aluksi osannut edes reagoida tähän, mutta Piat vanhana viisaana hoiti hommat fiksusti. Kun oltiin hypätty estettä pariin kertaan, sain rohkaistua itseni kannustmaan Piatia reippaampaan tempoon. Vauhdikkaammassa tahdissa hypyt sujuivat paremmin ja selviydyttiin keskelle estettä muistaessani keskittyä siihenkin. Lotta innostui kukkulaesteestä ja ylä- ja alamäkiin istumisesta sen verran, että kukkuloita tultiin aika moneen kertaan tunnin aikana ja lähes joka esteen jälkeen.





Kukkulaesteen jälkeen jatkettiin alamäkeen (jossa nojattiin taakse) ja siitä vielä seuraavan kukkulan yli ollen ylämäessä kevyessä istunnassa ja alamäessä nojaten taakse.  Kevyestä istunnasta taaksepäin nojaamiseen (ja toisinpäin) sujui myös melko pehmeästi töksähtelemättä satulaan. Istunnalla ylä- ja alamäkiin mukautuminen oli Piatin liikkeiden kanssa yllättävän helppoa ja sujui luonnollisesti sen kummemmin asiaa miettimättä.





Kukkulaesteen miljoona kertaa toistamisen jälkeen tultiin kapealle pystyesteelle, jonka alla oli tukin palanen (tämän esteen jälkeen jatkettiin kukkuloille). Kapealle pystylle tuli aika pitkä lähestyminen, jonka aikana Lotta käski pyytämään Piatia eteen reippaammin. Pohkeet tuntuivat tehottomilta, joten käytin raipan kerran taakse ja Piat ampaisikin eteenpäin kuin tykin suusta. Vauhdin hurmassa Piat huomasi esteen hieman myöhässä (pitkästä ja suorasta lähestymisestä huolimatta) ja sitä tuijottaen lähti hyppyyn todella kaukaa. Tämä kaukaa hyppyyn lähtö täräytti pääni Piatin kaulaan, valutti kypärän silmille ja aiheutti melkoisen säädön kun en päässyt hyppyyn mukaan. Esteen jälkeen sain kuitenkin laukan jatkuessa korjattua kypärän paikoilleen ja saatiin hypättyä vielä kukkulaestekin. Toisella kerralla otin vahvemman puolipidätteen ennen estettä, jotta Piat odotti ja saatiin hyvä hyppy.



 
Piatin ilmekin vähän tuollainen hölmistynyt "Oho nyt tullaan kaukaa!"

Niin siis voihan niitä esteitä näinkin hypätä 
 

Kapean pystyn jälkeen hypättiin rengasestettä, jolta jatkettiin kahdelle pikkutukille ja kukkulaesteelle. Erityisesti Leeville rengaseste tuotti ongelmia ja hetken mietinkin kyttäilisikö Piatkin sitä. Piat ei kuitenkaan kiinnittänyt rengasesteeseen mitään huomiota, vaan hyppäsi sen kuin se olisi ollut mikä tahansa pieni este. Rengaseste ja sen jälkeiset kaksi pientä tukkia + kukkulaeste sujuivat kaikilla kerroilla hyvin ilman ongelmia. Laukka pysyi tahdikkaana yllä ja hypyt tulivat hyvistä kohdista - munkaan ei tarvinnut enää jännittää esteitä lähestyessä. Super Piat!







Viimeisenä esteenä tultiin muuria (jonka jälkeen tarkoituksena jälleen jatkaa kukkulaesteelle), joka olikin yllättäen päivän hurjin este. Lähestyin muuria normaalisti suoralla tiellä ihan hyvin edeten, mutta Piatpa ottikin hienon liukupysäytyksen muurille. Meistä voisikin tulla länkkäriratsukko kenttäratsukon sijaan! Kieltäytymiseen osasin onneksi varautua laukan hidastuttua ennen muuria, joten pysähtyminen ei aiheuttanut kuin pienen tasapainon menetyksen. Lotta auttoi sitten Piatia pääsemään yli peloistaan kohtaamalla hurjan muurin rauhassa haistellen (ja vähän maistellen). Seuraavalla kerralla Piat yhä kyttäili estettä ja hypystä tuli mielenkiintoinen, mutta yli päästiin ja poni sai taputuksia. Kolmannella kerralla päästiin yli ihan hyvällä hypyllä ja myös muurin jälkeinen hyppy kukkulaesteelle sujui hyvin.













Piat oli maastoesteillä tosi kiva ja mulla oli hyvä fiilis koko tunnin. Kyllähän mäkin maastoesteistä selviän!


 Piatilla pääsin hyppäämään maastoesteitä uudelleen kesän loppuvaiheilla, jolloin tunnin piti Sofia. Tunti meni tosi kivasti ja päästiin hyppäämään myös eri maastoesteitä kuin Lotan tunnilla. Piat oli superkiva koko tunnin ja liikkui reippaasti koko tunnin.

Tämän tunnin kuvat (C) Anniina Kallunki




Olen viimeaikoina hypännyt Piatilla aika paljon ja hyvä niin! Piatin kanssa meillä sujuu tosi kivasti, eikä mua jännitä estetunnit enää melkein yhtään vaan odotan niitä samalla innolla kuin koulutuntejakin. Rautalammilla taas olen päässyt Konstan kanssa työskentelemään paljon ja hauskaa on ollut!

- Melinda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti