sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ensilunta ja porolaumoja


Moi!

Syysloman lopun vietin Pohjois-Suomen maisemissa (kaksi yötä Rovaniemellä ja yksi Kuusamossa). Matkan aikana tuli ihailtua maisemia ja bongattua poroja, sekä ylitettyä se kuuluisa napapiiri. Rovaniemelle sattui sopivasti ensilumet tulemaan meidän vierailun aikaan ja aurinko paistoi joka päivä. Revontulia ei valittettavasti tällä kertaa nähty, mutta pitäähän jotain jättää ensi kertaankin! Lisää tietoa ja paljon kuvia alempaa pikkuotsikoiden alta.



Nähtävyydet

Joulupukin pajakylä
Reissun aikana ei hirveästi nähtävyyksillä käyty, mutta tottakai napapiirin ylittämisen ohella oli Joulupukin pajakylä nähtävä! Joulupukin pajakylä oli itsessään lähinnä vain matkamuistokauppoja toisen perään (ja melkein kaikissa samat tuotteet) ja turisteja riitti melko paljon. Pajakylän museossa (joka oli vielä kaiken lisäksi ilmainen!) oli kuitenkin esimerkiksi hienoja postikortteja eri vuosikymmeniltä ja tietoa eri maiden ja vuosien joulunviettotavoista. Pajakylästä löytyi myös esillä ja myynnissä olevia suuria ametisteja sekä muita kivilajeja. 







 



Hiidenkirnut
Hiidenkirnut eivät löytyneet ihan Rovaniemeltä, vaan sieltä ajettiin muistaakseni reilu 20km lounaaseen päin. Hiidenkirnuja en ollut ennen nähnyt ja ne olivatkin aika hienoja ja osa oli suurempia kuin mitä olin kuvitellut. Jäisten ja lumisten portaiden ja kallioiden kiipeäminen vei oman aikansa, mutta varsinkin hiidenkirnujen ympäröimät kalliot olivat todella hieno näky! Samalla laskeva aurinko toi oman tunnelmansa kuviin ja näkymät korvasivat pitemmän ajomatkan.












Luonto

Pohjois-Suomen luonto oli todella kaunista, erityisesti nyt ensilumen aikaan. Matkaa tehtäessä auto piti pysäyttää muutamaan kertaan hyvän kuvauskohteen löydyttyä ja luonto oli parhaimmillaan auringon paistaessa kevyen lumisateen kera. Luonnosta mulla ei hirveästi ole mitään sanottavaa, muuta kuin että se on kaunista ja menkääs nyt niitä kuvia katsomaan!













Porot

Poroja bongattiin matkan aikana melko paljon, niin yksinäisiä kulkijoita kuin kolmikymmenpäisiä laumoja. Rovaniemeä ennen Ranuan suunnalla nähtiin muutama porolauma ja erityisen paljon poroja kohdattiin Kemijoen ja Sallan välissä, sekä Kuusamon alueella. Itse Rovaniemellä poroja ei näkynyt, tosin tuskin porot muutenkaan keskustaan tulisivat hengailemaan. 

Porokolarien välttämiseen auttoi puhelimeen ladattava Porokello-sovellus, joka varoitti tehokkaasti alueista, joilla porot ovat ylittäneet tietä. Tämäkään sovellus ei silti kaikesta kerro, sillä kaikki porot (ilmeisesti ne, joilla ei ole GPS-paikanninpantaa) eivät näkyneet sovelluksen kartassa. 

Poroja tuli kuvattua aika paljon (kuten kuvamäärästä näkee), sillä aina kun tien reunassa näkyi poroja ja lähellä oli pysähtymispaikka, oli mun aivan pakko ottaa niistä kuvia. Eihän poroja kuitenkaan täällä Kuopiossa hirveästi näe!













 Huhhuh! Siinä oli taas kuvia kerrakseen. Muutama muu matkapostaus (eli kuvapostaus lähinnä) olisi mulla vielä rästissä, mitä luulet, pitäisikö toteuttaa?


- Melinda

torstai 19. lokakuuta 2017

"Nyt laitatte ne hevoset laukkaamaan niin kovaa kun pääsee!"


Moi!

Meillä on ollut tosi paljon estetunteja viimeaikoina ja sitten kun vihdoin on ollut koulutunteja, en ole saanut niille kuvaajaa. Koulutunneilla olen päässyt menemään mm. Danilla, jonka kanssa oli tosi hauskaa! Tällä tunnilla (ja tulevissa kahdessa estepostauksessa) ratsunani toimi tuttu ja turvallinen Piat, jolla hyppäsin viimeksi maastoesteitä kesällä.

Tallissa chapsini luovuttivat ja toisen chapsin vetoketju ei suostunut menemään kiinni vaikka kuinka ähersin. Chapsit saivat sitten jäädä talliin, enkä vieläkään ole muistanut korjauttaa niitä (hups). Tämä tieto nyt lähinnä siksi jos mietit siellä ruudun takana, miksi chapsit mulla ei ole chapseja jalassa seuraavien postauksien aikana. Ilman chapseja jalkani ovat heiluneet harjoitusravissa ja laukassa liikaa ja se häiritsee omaa keskittymistä ja aiheuttaa myös jalkojen puutumista. Ehkä nyt syysloman aikana voisin tehdä asialle vihdoin jotain.

Kaikki postauksen kuvat (C) Henna Pursiainen

Alkuverkaksi mentiin tuttuun tapaan itsenäisesti ensin ravissa ja sitten laukassa molempiin suuntiin. Ravissa Piat kiiruhti ja piti päätään ylhäällä jännittyneenä, enkä itse osannut ratsastaa ulkoapuja läpi (tai käyttää niitä ollenkaan) jolloin poni olisi tullut paremmin avuille. Otin muutaman pysähdyksen ravista ja niissä Piat oli loppua kohden aika hyvä ja nopea reagoimaan. Laukassa sain alussa ratsastaa eteen aika paljonkin, mutta lopussa alkoi olla vaikea saada Piatia enää käyntiin (mikä oli päivän tehtävän kannalta hyvä juttu).



Niin siis se ulko-ohjan pois heittäminenhän ratkaisee ongelman...

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin S- pitkän sivun lopussa olevaa ristikkoa kaarevasti L-päädystä. Ideana oli ratsastaa hevosia eteen niin, että ne "ampaisisivat kuin tykin suusta" lähestyessään estettä. Laukka-askeleet piti laskea ääneen kolmea askelta ennen estettä, jotta oppisimme arvioimaan askelia ennen estettä. Ensimmäisen kerran tulin melko rauhallisesti, kunnes hassun hypyn jälkeen tajusin että "hei, tässähän piti siis mennä eteenpäin!". Koitin seuraavalla kerralla komentaa Piatia eteenpäin pohkeilla, mutta vaikka tempo kiihtyikin ei aikaan saatu "tykin laukausta". Viimeisenä keinona kolmannella kerralla käytin raipan Piatille kolmea laukka-askelta ennen ristikkoa ja yllättäen askeleita tulikin vain kaksi! Tämä mukavan reipas ratatempoinen laukka saatiin aikaan koko lopputunnin ajan ilman raippaa ja Piat oli esteitä lähestyessään innokas ja esteteitä kohti imevä.


Lottakin innostui opastaessaan meitä tähän tehtävään ja hoki, että hevosten tulee antaa villiintyä!

Piatin kaulalla on aina hyvä maata

Tässä kuvassa voi jo nähdä, ettei mun tarvitse enää nojata eteen ja komentaa Piatia liikkumaan ennen estettä. Riittää vain normaali istuminen ja oman kehon odottaminen, sillä poni kyllä liikkuu!

Seuraavana tehtävänä oli sarja, jonka väli oli muistaakseni 3,5 metriä (eli tarpeeksi eteenratsastamalla väliin tulisi sopivasti yksi laukka-askel). Sarjalle lähestyessä komensin Piatia pohkeilla eteen niin, että reitti yleensä tultiin hieman oikaisten ja valuen sitten esteiden ulkoreunaan. Laukan tempo oli kuitenkin hyvä ja pysyi yllä koko innarisarjan ajan, jolloin Piatia ei tarvinnut hädissään ratsastaa eteen ensimmäisen esteen jälkeen. Sarja olikin meille varmaan päivän helpoin tehtävä ja se sujui lähes liukuhihnamaisesti antaen aina tasaisesti hyviä suorituksia.


Viimeisenä tehtävänä palattiin alussa treenatulle S-pitkälle sivulle. Nyt tehtävää tultiin linjana, jonka ensimmäinen osa oli okseri ja toinen pysty. Väliä okserilla ja pystyllä oli muistaakseni 7,5 eli laukka-askelia tulisi suunnilleen neljä Piatin kokoisella ponilla. Okserille Piat lähti hieman kaukaa ja sille tulikin vähän hassuja hyppyjä joihin en päässyt mukaan. Linjan aikana laukka kuitenkin pyöri hyvin ja neljä askelta sopi meille oikein hyvin. 


Loppuverkoissa Piat oli sama poni kuin alkutunnista ja vaikka tahti hiipuikin niin pää pysyi yläilmoissa. Loppukäynnit otettiin maastossa. Piat oli tosi kiva ja eteenratsastus sujui hyvin siitä lähtien kun kerran käytin raipan. Piatistakin tuntui olevan hauskaa päästä menemään kovaa ja pakko myöntää - niin oli mullakin!



- Melinda