tiistai 13. maaliskuuta 2018

Kouluponi Ferry näyttäytyy

Ferry

Moi! Ferryllä olen mennyt käynyt säätämässä jo tämän talven aikana, mutta lyhyen ajan sisällä kyllä ollaan edistytty huimasti tähän kertaan verraten (tai sitten Ferryllä vain oli hyvä päivä).

Tunti aloitettiin pysäytyksillä ja jo heti pysäytyksistä alkaen Ferry oli hyvin tuntumalla ja kuuliaisena pysähtyi pienten apujen kanssa.



Kaikki tunnin kuvat ja video (C) Silja Tikkanen


Seuraavaksi alettiin työstää raviympyröitä päätyihin. C-päädyn ympyrällä oli kolme ravipuomia ja L-päädyssä yksi. Ravipuomit auttoivat hakemaan oikeaa tahtia raville, joka meille Ferryn kanssa oli alkuun liian hidas. Puomien avulla Ferry kuitenkin alkoi nostelemaan hienosti jalkojaan. Ravi vaati hieman enemmän työstämistä kuin käynti, mutta Ferry rupesi kivasti pyöristymään ja oli oikein mukava ratsastaa.










Laukkaa otettiin vain L-päädyssä puomin yli, tehden niin monta ympyrää putkeen kuin Anun mielestä oli tarpeellista. Laukassa laskettiin kolme askelta ennen puomia ääneen, jotta laukan rytmi ja puomin etäisyys hahmottuisi. Laukassa Ferry oli parempi työstää kuin ravissa, mutta askelten laskeminen ei oikein sujunut. Aloitin laskemisen yhtä askelta liian myöhään tai ajoissa ja vasta muutaman ympyrän jälkeen hahmotin oikean etäisyyden. Ferry oli myös hieman kuurona ulkopohkeelle, jolloin ympyrät toisinaan venyivät liian isoiksi.








Loppuraveissa aloin olla melko väsynyt (tai kunto loppui kesken) joten loppuravit olivat meidän osalta aikalailla höntsäilyä. Ferry kuitenkin yllätti minut olemalla niinkin hyvin tuntumalla koko tunnin ja ei haittaisi lainkaan, vaikka menisin sillä uudelleen talven aikana.



- Melinda

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Hui! Leevi!


Moi!

Tämä talvi on kyllä ollut ihan ekstraluokkaa näiden mulle erikoisten ponien kanssa. Tämän tunnin ratsuna toimi sitten Leevi, jolla olen mennyt kerran aiemmin. En siis tietenkään yhtään panikoinut ennen tuntia.

Kaikki tunnin kuvat (C) Silja Tikkanen

Tunnin aikana maneesissa soi klassinen musiikki, jotta ponit eivät säikkyisi mahdollisesti katolta putoavaa lunta. Leevi onneksi tottui musiikkiin nopeasti, vaikka alussa pitikin tuijottaa tuota hurjaa radiota hieman epäluuloisesti.

Leevi onnistuu näyttämään pikkuponilta tässä kuvassa

Alkuun ihan vaan ravailtiin ympyröillä päädyissä, mutta mulla oli kyllä tarpeeksi hommaa siinäkin. Leevin kanssa ravin tahti löytyi kivasti, mutta asetusta sai erityisesti vasemmalle hakea pidempäänkin. Ravissa yritin myös miettiä omaa istuntaa ja erityisesti käsiä ja niiden paikkaa, ne kun ovat olleet aikamoinen ongelma viimeaikoina.



Alkuverryttelyjen jälkeen ruvettiin tekemään pituushalkaisijaa C-L ja pitkillä sivuilla avotaivutusta harjoitusravissa. Ne lukijat jotka ovat blogia seuranneet niin varmaan tietävätkin, että mä ja avotaivutus (sulkutaivutuksesta puhumattakaan) ei oikein sovita yhteen. Yritys on kuitenkin tärkein! Leevin kanssa takaosa karkasi helposti ulos ja joskus jopa karattiin uralta jonnekkin lähemmäs maneesin keskustaa. Kyllä me kovasti kuitenkin yritettiin ja saatiin jopa kerran Lotalta kehuja!





Avojen jälkeen jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle, joilla työstettiin hetki hevosia käynnissä. Käynti on mielestäni melko kiva askellaji työstää ja Leevikin hienosti lähti tulemaan pyöreämmälle kaulalle ympyrällä kävellessä. Laukassa Leeviä sai kuitenkin hoputtaa eteenpäin ja enemmän takajaloille. Laukassa asetusta ja hyvää tuntumaa oli paljon vaikeampi löytää kuin ravissa, mutta ehkä pääsen Leevin kanssa vielä työstämään enemmän laukkaa vielä tämän vuoden aikana. Leevin laukka oli niin ihanan tasaista, että olisin voinut jäädä siihen istumaan pidemmäksikin aikaa.

Hieno palleroponi ♥




Loppuraveissa sitten taas höntsäiltiin pidemmällä ohjalla rennommin. Leevi oli aika kiva ja hieman erilainen poni kuin mihin olen tottunut. Pikkuhiljaa alan ymmärtää käsien mysteeriä ratsastuksessa ja avotkin meni ihan okei. Käynnissä päästiin tosi hyvään fiilikseen ja ehkä ravi ja laukkakin sieltä joskus sujuvat. Leevi kuitenkin on supersuloinen tapaus ♥



- Melinda

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Neljässä vuodessa voi kehittyä


Moi!

Nyt hiihtolomalla ehtii (ja jaksaa) taas vihdoin postailla. Talven aikana on tullut mentyä monilla hevosilla, joilla en yleensä mene (mm. Tommi, Jespe ja Ferry) mutta yksi ratsu oli vielä tuntemattomampi kuin muut. Kyseessä on *rumpujen pärinää* meidän iki-ihana Masi! Masilla olen mennyt viimeksi 4 vuotta sitten ja ainoa asia jonka siitä muistin, oli että kyseessä on kiltti ja melko herkkä tapaus.

Tässä pari kuvaa Masista näin alkuun. Olisi kiva mennä kuvaamaan hevosia taas jonain aamuna.


Onneksi mua ei yhtään jännittänyt, ei sitten tippakaan (oikeesti melkein tärisin kun jännitti niin paljon) kun kyseessä oli vielä kaiken lisäksi estetunti.

Kaikki tunnin kuvat (C) Eevi Manninen

Alkuun verkattiin tuttuun tapaan itsenäisesti ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Masi oli alkuverkasta asti kivasti kuulolla ja oli tosi miellyttävä ratsastaa. Laukassa saatiin lupa innostua ja oli aika hauskaa laukata kovempaa noinkin isolla hevosella (kyllä Masi on aika iso). Kovemmasta vauhdistakin huolimatta Masi oli kuulolla ja hiljensi heti tarvittaessa pienillä avuilla pyytäen. Huippu heppa!




Esteillä Masin kanssa paikat eivät aina oikein osuneet, joten Lotta käskikin laukkaamaan reippaammin. Masi oli hämmentävän herkkä avuille ja kääntyi koostaan huolimatta sen verran nopeasti, etten itse meinannut pysyä mukana. Monesti sitten käänsin liikaa ja päädyttiin kaikkialle muualle kuin keskelle estettä.



Paikkojen lisäksi ongelmana oli mun "johtava ohja" joka ei ollut johtavaa ohjaa nähnytkään. Ennen estettä ajatuksena oli kyllä siirtää vasenta kättä vasemmalle, jotta laukka vaihtuisi, mutta esteen lähestyessä tapahtui aivan muuta. Vasen käsi siirtyi joko ihan väärälle puolelle, eli kaulan yli oikealle, tai sitten veti vain taaksepäin. Sama ongelma mulla on ollut Rautalammilla, jossa Tiina antoi ohjeeksi harjoitella johtavaa ohjaa esimerkiksi alku- ja loppuverkassa koulutunneillakin. Noh, kun en löytänyt oikeaa ohjaa esteellä niin Masi ei tietenkään voinut löytää oikeaa laukkaa esteen jälkeen. Monesti saatiin siis korjata laukka esteen jälkeen, mutta Masin kanssa se oli onneksi aika nopeaa ja helppoa.



Loppuraveissa Masi vielä jaksoi kuuliaisena asettua ympyröillä ja kulkea tahdikkaasti sen kummempia kiitämättä. Vaikka tämä hyppääminen ei meille ehkä ollutkaan se kaikkein paras laji, niin haluaisin kyllä ehdottomasti mennä Masilla koulua vielä tässä kevään tai kesän aikana. Sen verran mukava hevonen kyseessä!

- Melinda