perjantai 9. maaliskuuta 2018

Neljässä vuodessa voi kehittyä


Moi!

Nyt hiihtolomalla ehtii (ja jaksaa) taas vihdoin postailla. Talven aikana on tullut mentyä monilla hevosilla, joilla en yleensä mene (mm. Tommi, Jespe ja Ferry) mutta yksi ratsu oli vielä tuntemattomampi kuin muut. Kyseessä on *rumpujen pärinää* meidän iki-ihana Masi! Masilla olen mennyt viimeksi 4 vuotta sitten ja ainoa asia jonka siitä muistin, oli että kyseessä on kiltti ja melko herkkä tapaus.

Tässä pari kuvaa Masista näin alkuun. Olisi kiva mennä kuvaamaan hevosia taas jonain aamuna.


Onneksi mua ei yhtään jännittänyt, ei sitten tippakaan (oikeesti melkein tärisin kun jännitti niin paljon) kun kyseessä oli vielä kaiken lisäksi estetunti.

Kaikki tunnin kuvat (C) Eevi Manninen

Alkuun verkattiin tuttuun tapaan itsenäisesti ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Masi oli alkuverkasta asti kivasti kuulolla ja oli tosi miellyttävä ratsastaa. Laukassa saatiin lupa innostua ja oli aika hauskaa laukata kovempaa noinkin isolla hevosella (kyllä Masi on aika iso). Kovemmasta vauhdistakin huolimatta Masi oli kuulolla ja hiljensi heti tarvittaessa pienillä avuilla pyytäen. Huippu heppa!




Esteillä Masin kanssa paikat eivät aina oikein osuneet, joten Lotta käskikin laukkaamaan reippaammin. Masi oli hämmentävän herkkä avuille ja kääntyi koostaan huolimatta sen verran nopeasti, etten itse meinannut pysyä mukana. Monesti sitten käänsin liikaa ja päädyttiin kaikkialle muualle kuin keskelle estettä.



Paikkojen lisäksi ongelmana oli mun "johtava ohja" joka ei ollut johtavaa ohjaa nähnytkään. Ennen estettä ajatuksena oli kyllä siirtää vasenta kättä vasemmalle, jotta laukka vaihtuisi, mutta esteen lähestyessä tapahtui aivan muuta. Vasen käsi siirtyi joko ihan väärälle puolelle, eli kaulan yli oikealle, tai sitten veti vain taaksepäin. Sama ongelma mulla on ollut Rautalammilla, jossa Tiina antoi ohjeeksi harjoitella johtavaa ohjaa esimerkiksi alku- ja loppuverkassa koulutunneillakin. Noh, kun en löytänyt oikeaa ohjaa esteellä niin Masi ei tietenkään voinut löytää oikeaa laukkaa esteen jälkeen. Monesti saatiin siis korjata laukka esteen jälkeen, mutta Masin kanssa se oli onneksi aika nopeaa ja helppoa.



Loppuraveissa Masi vielä jaksoi kuuliaisena asettua ympyröillä ja kulkea tahdikkaasti sen kummempia kiitämättä. Vaikka tämä hyppääminen ei meille ehkä ollutkaan se kaikkein paras laji, niin haluaisin kyllä ehdottomasti mennä Masilla koulua vielä tässä kevään tai kesän aikana. Sen verran mukava hevonen kyseessä!

- Melinda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti